Bullterrieripentuja

6.3.2013 meille syntyi vihdoin odotettu bullterrieripentue yhdistelmästä Corsaire The Dynamo "Bugsy" x Applepie's Sugar N'Spicy "Viivi".
Pentueeseen syntyi kaksi narttua ja yksi uros. Pentujen syntymä olikin jännitysnäytelmä kerrassaan...

Kävimme perjantaina 1.3. röntgenissä ja siellä varmistui ultrankin näyttämä neljä pentua. Jäimme siis odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
Viivin lämmöt laskivat su-ma välisenä yönä noin yhdeltä. Samalla alkoivat synnytystä edeltävät oireet, läähättely, petaus, tärinä ja levottomuus. Maanantaina iltapäivällä olikin sitten täysi rähinä päällä avautumisvaiheessa ja kaikki synnytystä edeltävät oireet olivat hyvin voimakkaita. Tätä kesti seuraavaan iltaan, jolloin sitten ilta seitsemän ja kahdeksan välissä kaikki oireet loppuivat kuin seinään. Koira oli täysin rauhallinen, silmät levolliset ja se kävin nukkumaan. Siis what! Yleensä tässä vaiheessa alkaa poltot ja ponnistusvaihe! No eipä alkanut... Odottavan aika on pitkä, sai tässä tilanteessa aivan uuden merkityksen... ti-ke välinen yö oli helvetillisen pitkä. Aivan kun synnytys olisi loppunut, ilman että niitä pentuja kuitenkaan syntyy. Pari kertaa piti oman mielenrauhan säilyttämiseksi soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja kuulla jälleen kerran jo tiedossa olevat faktat mm. miten se vaaratilanteesta kertova vihreä lima on oikeasti kirkkaan vihreää ja kuinka pennuilla ei pitäisi olla mitään hätää, kun kerran ainuttakaan polttoa/työntöä ei ole vielä ollut.
Olimme kuitenkin sopineet seuraavalle päivälle melkoiset erityisjärjestelyt pakollisten töitteni takia. Viivin kasvattaja oli luojan kiitos kotiseudullaan Keski-Suomessa käymässä ja olimme sopineet eläinklinikan kanssa Viivin keisarileikkauksesta keskiviikkoaamulle jos pentuja ei siihen mennessä synny. Olimme siis sopineet sekä Viivin kasvattajan, että eläinklinikan kanssa, että matkalla töihin ke aamuna otan Viivin mukaan ja vien sen kasvattajalleen, joka vie sen klinikalle leikkaukseen kun klinikka aamulla aukeaa. Sieltä sitten menevät Viivin ja pentujen kanssa meille odottamaan että pääsen töistä.
Aamu ja töihinlähtö koitti, eikä pennuista kuulunut mitään, leikkaukseen siis... Koira autoon ja tienpäälle. Soiteltiin Viivin kasvattajan kanssa aamun aikatauluista, kunnes jouduin äkkiä lopettamaan puhelun. Ensimmäinen poltto ja ponnistus! Voi paska! Autossa! Et koira oo tosissasi!! Äkkiä uusi puhelu Viivin kasvattajalle, tilanteen päivitys, ei enää klinikalle lähdön valmistelua, vaan mahdollisesti tien päällä tapahtuvaan synnytykseen avuksi tai jos ehdimme perille asti, niin synnytyspaikan valmistelu talossa.
Kaahaan keskiviikkoaamuna nelostietä pitkin kuin mielipuoli, koko ajan koiraa auton takaosaan kytäten. Olin jo päättänyt, että jos saan poliisit perääni, niin soitan häkeen ja kerron että en aio pysähtyä, älkää levittäkö piikkimattoa eteen, meillä on synnytys menossa, pysähdyn perillä ja otan vastaan mitä tulee... Onneksi sinivuokkoja ei ollut liikkeellä. Ponnistukset tihentyivät ja voimistuivat. Voi paska! Tätä hetkeä oli odotettu jo monta vuorokautta, mutta että nyt, kun ollaan autossa ja keisarileikkaukseen menossa... No parempi silti näin.
Noin kilometriä ennen määränpäätä kuului kunnon ähkäisy ja heti perään kimakka rääkäisy, pennun rääkäisy! Automaattivaihteisto P-asentoon ja olin takuulla autosta ulkona ennen kuin auto oli kokonaan edes pysähtynyt. Juoksen auton taakse ja tempaisen pakun takaovet auki ja koiran häkin auki. Totean että terve narttupentu, emä suhtautuu lempeästi nuollen. Takaisin ratin taakse, soitto Viivin kasvattajalle, että pikapikaa ulos lämpimien pyyhkeiden kanssa, täältä tulee emä ja PENTU. Viimeinen kilometri taittui nopeasti ja pääsimme määränpäähän. Pentu nopeasti lämpimien pyyhkeiden keskelle ja sisälle lämpimään samalla kun jään itse ottamaan autohäkistä ulos hieman hämmästynyttä narttua. Ei kun kiireellä pennun perässä sisälle samalla kun jälkeiset leviää pitkin pihaa valkoiselle lumelle. Näkymä takanamme kulkemamme reitin varrella autosta sisälle ja sisällä lattialämmitteiseen kylppäriin on kuin teurastuksen jäljiltä.
Onneksi Viivi on hyvähermoinen narttu ja se ei tästä hässäkästä ole millänsäkään. Se pistää kylppärin lattialle peittojen päälle pötkölleen pentunsa viereen, alkaa hoitaa sitä ja valmistautuu työntämään seuraavaa pentua. Minä joudun valitettavasti jättämään tämän jännitysnäytelmän ja lähtemään töihin. Onneksi koira on osaavissa ja luotettavissa käsissä!
Jatkuu...

Inhimillistetään oikein urakalla!

Maalaisjärki koiran pidossa – katoava luonnonvara…

Koirasi puree kun se ei tykkää/sitä jännittää kynsienleikkuu. = Naapuria on lupa käydä vetämässä turpaan kun ottaa viinaa. EI TEKOSYITÄ

Koirasi murisee sohvalta sinulle kun yrität mennä sinne, se varmaan pelkää… = Maahanmuuttaja uhkailee mummoa puukolla, se varmaan pelkää… HUONO KÄYTÖS EI JOHDU PELOSTA(näitäkin tilanteita joskus on)

Koirasi läpsii sinua tassullaan, eikä lopeta ennen kun alat rapsuttamaan sitä. = Annat lapsesi läpsiä sinua hiekkalapiolla kunnes lähdet leikkimään. OMISTAJA PÄÄTTÄÄ ASIOIDEN KULUN

Annat koirasi vinkua ja ulvoa ruokapöydän ääressä, kunnes jaat ruokasi sen kanssa. = Ostat lapsellesi kaiken mitä se kaupasta haluaa. RAJOJEN ASETTAMISTA

Koirasi rähjää hihnassa kaikille vastaantulijoille. = Annat äitisi edelleen päättää millaisia vaatteita ostat, mitä ruokaa syöt ja kenen kanssa vietät aikaasi. LUOTTAMUS KUNTOON

Koirasi räksyttää taukoamatta kun yrität puhua puhelimessa. = Päällesi puhutaan taukoamatta palaverissa. KESKINÄINEN KUNNIOITUS KUNTOON

Copyright Hanna Heinonen

p.s. Kärjistetysti pilke silmäkulmassa

Tammikuu

Hahaa, seuraava päivitys vähän nopeammin kuin edellisellä kerralla :D

Amalian pennut ovat jo seitsemän viikkoisia. Osa on nyt lähtenyt uusiin koteihinsa ja osa lähtee lähiviikkojen aikana. Yksi pennuista jää kotiin kasvamaan, innolla odotan mitä Niitti-neidistä kehittyy.

Hotchpotch Shandy on astutettu kaksi viikkoa sitten Meynell-Sundance Spockilla. Vielä pari viikkoa pitää malttaa odotella ennen kun näemme onko pentuja tuloillaan. Kovin innolla odotan tämänkin yhdistelmän toteutumista!

Turun kv näyttelyssä 23.1.2011 Viivi eli Applepie's Sugar N'Spicy EH

Päivityksiä

Pamelalle tehtiin syksyn aikana terveystarkastukset hyvin tuloksin:

Lonkat A/A

Kyynärät 0/0

Polvet 0/0

Sydän sekä kuuntelussa että ultrassa normaali

Munuaiset ultrassa normaalit

UPC 0,13

BAER +/+

Näillä tuloksilla jäämme odottamaan seuraavan kiiman alkamista (helmi-huhti), johon astutus sitten on suunnitteilla. Pamela on tarkoitus astuttaa Potsu De Notsu Big Ben eli Maxilla

Amalia synnytti russellipentueen 10.12.2010. Pentueessa on kolme urosta ja kolme narttua. Kaikki pennut ovat tricoloreita, karvanlaaduista ei uskalla tässä vaiheessa veikata vielä mitään. Pentueeseen syntyi seitsemäskin pentu, mutta tämä poika oli valitettavasti enkelikuorolainen jo maailmaan tullessaan.

Kuusi pentua ja emä voivat oikein hyvin. Kaikilla pennuilla on sekä silmät, että korvat auenneet. Ne ottavat jo ensimmäisiä haparoivia juoksuaskeleita, harjoittelevat sisaruspainin ja haukkumisen alkeita ja asioivat maitobaarilla ahnaasti.

Piakkoin pennut pääsevät tutustumaan matolääkkeeseen, kiinteään ruokaan ja autoiluun, sillä lähdemme uudeksi vuodeksi mökille. Siellä onkin sitten koiravilinää, sillä mukaan lähtevät kaikki Milo, Nasta, Sam, Pamela sekä Amalia ja sen kuusi pentua Fix, Finte, Fein, Fest, Falle ja Fuchs.

Tilannekatsausta

Nastan kanssa käytiin pitkästä aikaa agiliitämässä Mikkelin kisoissa 24. ja 25.7. Tässä videoita kisoista. Kaikissa suorituksissa pieniä virheitä, mutta hauskaa oli :D

28.7.-2.8. Vietin taas Englannissa Natalien ja Nickin luona. Voi miten haluankaan muuttaa sinne maahan! Kävimme mm. kanijahdissa ja JRTCGB National Showssa (mikä on jo vuosia ollut haaveenani)

Koirien matkustusta englantilaisittain

Kanijahdin tulos

Benick Polar

Näyttelyn voittaja ja varavoittaja

Russelli odottamassa viehejuoksuun pääsyä

15.8. Calvin Pajar eli Remu kävi ekassa näyttelyssään ja oli hienosti Rop pentu sekä Ryp2 pentu! Hyvä Remu ja Pia. Tässä muutama Jaana Lönnbergin ottama kuva näyttelystä.

17.8. Pamela aloitti juoksut

18.8. Milo kävi eläinlääkärissä tarkistuttamassa veriarvot, koska lomani aikana vanhempieni luona hoidossa ollessaan herra Houdin oli taas osoittanut kykynsä... Milo oli onnistunut avaamaan komeron, ottanut hyllyltä purkillisen D-vitamiineja, repäissyt sinettimuovirenkulan irti, avannut purkin ja syönyt kaikki 100 tbl D-vitamiineja. Onneksi veriarvot olivat kaikki kohdallaan ja mitään vahinkoa tuosta yliannoksesta ei tunnu olleen.

Pieni vanhuuden kremppa Milolta kuitenkin löytyi. Pienen pieni sivuääni sydämen vasemmalla puolella :/ Sivuääni on kuitenkin niin pieni, että se ei aiheuta mitään toimenpiteitä ja elämä jatkuu täysin normaalisti.

Puolen vuoden päivitykset

Talvi oli ja meni. Paljon oli lunta ja kylmyyttä. Koirat nauttivat talvella valtavan määrän C-vitamiinia jäätyneiden ruusunmarjojen muodossa. Ne tuntuivat olevan kaikkien herkkua ja marja-apajille pääsy oli aina yksi ulkoilun kohokohdista.
Aurinkoisina päivinä lenkkeily oli mukavaa, mutta kaikkein hyisimpinä päivinä koirat tyytyivät lyhyisiin pissalenkkeihin takkeihin ja haalareihin varustautuneena.
Hangen alta hiirien kuuntelu ja muiden asioiden tonkiminen penkoista kuului myös talven hupeihin.
Luonnollisesti myös posekuvia tuli otettua. Pamela maaliskuussa 2010.
Russellit tietenkin myös menossa mukana. Nasta maaliskuussa 2010.
Milo ja Nasta seniorit kirmailevat kevättalven aurinkoisena päivänä.
Sam tapansa mukaan tarkkaavaisena ympäristöään tarkkailemassa penkan päällä.
Lumisen talven etuihin kuului tietenkin valjakkotreenit Sainen siperianhuskyjen kanssa. Ihanat talviset maisemat suolla, hiekkateillä jne. Ehkäpä yksi talven hienoimmista asioista!
Pääsiäistä vietettiin kavereiden ja koirien kanssa Pyhällä. Syöden, juoden ja lasketellen. Koiratkin pääsivät välillä retkeilemään mukaan ja pitivät taatusti huolen eväistä sekä siitä että pääsivät niistä ansaituille osingoille :) Makkaravahdit Pamela ja Milo työssään.

Huhtikuussa Luru-vanhus sai vähän kevyemmän lookin kun pitkä ja paksu talvikarva trimmattiin pois. Nyt Luru ajeltiin nyppimisen sijasta ensi kertaa. Ei tarvi vanhan koiran enää pitkää aikaa kököttää trimmattavana, vaan lyhyt tovi ja koneella on hurautettu karvat pois. Luru köllöttelee tuvan lattialla tyytyväisenä auringonsäteessä trimmauksen jälkeen.
Huhtikuun 9.-12. välisen ajan vietin keväisessä Englannissa kavereideni Natalie ja Nick Hazeltinen luona. Viikonlopun aikana syötiin hyvin ja vaihdettiin kuulumisia, käytiin metsästämässä, trimmailtiin koiria ja viikonlopun päätteeksi käytiin JRTCGB Southern regionin näyttelyssä. Natalie toimi näyttelytoimikunnan puuhanaisena. Sain olla koko päivän mukana näyttelyssä ihailemassa hienoja koiria, handlaamassa muutamaa koiraa sekä rupatella mukavien brittien kanssa. Tuonne maahan mä vielä jonain päivänä muutan!

Huhtikuussa kävin myös Tsekeissä Jaroslav Pavelin Pajar kennelissä ja toin tullessani ihanan bullipojan Calvin Pajarin. Nykyään Calvin on kutsumanimeltään Remu. Remu asuu Pythäällä ja sen omistajia ovat Pia Petman (Kennel Applepie's), Jaana Lönnberg sekä minä. Alla muutamia kuvia Remustamme :D

Huhtikuussa Sam säikäytti sairastelemalla. Herra alkoi olla vähän normaalia vaisumpi, muita oireita ei ollut. Kävimme eläinlääkärillä pariin otteeseen ennen kuin syy selvesi. Samilla oli todella paha nielutulehdus jossa osa nielusta oli jo nekrotisoitunut eli joutunut kuolioon. Tällä suulla poika vielä veteli muonansa ilolla, vaikka muuten sitten vähän vaisu olikin...
Samin nielu kuolioituneiden osien poiston jälkeen. Isot kraaterit muistona ja vahvat kipulääkkeet sekä antibiootit kotiin viemisinä.
Kontrollikuva tasan kaksi viikkoa operaatiosta. Uskomatonta miten koira voi parantua näin nopeasti ja täydellisesti. Ei tietoakaan kraatereista saati tulehduksesta!
Toukokuussa aloitettiin agility taas pitkän tauon jälkeen. Nasta loukkaantui pääsiäisenä koirien välisessä tappelussa ja oli siitä lähtien treenitauolla, jotta sai parantua rauhassa. Nyt vanha rouva liitää taas vanhaan tapaan. Myös Pamela on kokeillut muutamaa estettä huvin vuoksi.

Nastan ja Milon kevätposetukset Killeriltä.
Pamela city dog Jyväsjärven rannalla jäätelön syönnin jälkeen. Ihasteltiin veneitä, sorsia ja ylipäätään sairaan kaunista ja lämmintä toukokuista päivää.
Tämä suloinen nuori neiti Applepie's Sugar N'Spicy eli Viivi muuttaa Saarijärvelle huomenna 30.5. Viivi muuttaa Kuisman perheeseen ja on yhteisomistuksessa minulla ja Jennillä. Tulevaisuuden toivo siis :D
Viivi ja siskonsa Tytti kuuden viikon iässä ja viiden kilon painoisina.

Joulua odotellessa

Joululomani alettua, suuntasin koirien kera Etelä-Pohjanmaalle vanhempieni luokse joulun viettoon. Kuin tilauksesta Pamela tietenkin aloitti juoksut 21.12. joulu kuuden koiran kanssa, joista yksi valuu kuin niagara ja uroksia pitää eristää. No käyhän se näinkin...

Juoksut eivät kuitenkaan tunnu neidin menoa erityisemmin haittaavan, kuten ei ekallakaan kerralla keväällä. Pamelasta kehkeytyi tänään suuri myyränsurma, kun tänään iltalenkillä ollessamme, myyrä pinkoi tietä pitkin lumisateen keskellä. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun Pamela pyydysti pienen jyrsijän ja jyrskäisi sen päiviltä. Lenkkiseurana ollut Sam totesi myyrän kuolleeksi ja tyytyi nipistämään sitä kertaalleen hampaidensa välissä.

Samin osallistuminen jahtiin tietenkin aiheutti Pamelassa hienoista ahneutta resursseista ja neito päätti pistää myyrän parempaan talteen ja rouskutteli menemmän. Välipalatarjoilu kesken lenkin oli ilmeisen mieluinen, sillä loppumatka kului kaiken tumman ja kaiken liikkuvan kyttäämiseen vasta sataneen lumen pinnalta. Valitettavasti muut myyrät olivat lajitoveriaan viisaampia, eivätkä olleet pistäneet nokkaansa pyryssä ulos kolostaan.

Joulua odotellessa siis...

Agilityä

Jatin treenit ovat nyt talvitauolla, joten koirat saavat ansaitun kuukauden treenitauon.
Soran kanssa startattiin ekat viralliset agilitykisat lauantainta 28.11. Kaksi hylkyä oli saaliina, mutta varsinkin eka oli varsin hyvä rata puomin kieltoja lukuunottamatta. Keinua ja puomia pitää vielä selvästi harjoitella paljon, mutta muuten koira tuntuu olevan kisavalmis kaikin puolin.

Pari rataa Nastan taannoisista Oulun kisoista, sekä Soran eka agikisa.

Nasta hyl

Nasta 5

Nasta 0

Sora hyl

Koiramainen vkl

Perjantaina kävin vielä treenaamassa Sam:n kanssa agilityä viherlandialla Tiinan ja Pikkiksen kanssa. Sam teki saman treenin kuin Sora torstaina ja se onnistui ihme kyllä oikein hyvin. Sam kuunteli ja ohjautui hyvin, eikä räiskinyt hyppyjä. Lisäksi Sam teki yksittäisinä esteinä keinua, puomia, rengasta ja keppejä. Kaikki sujui mallikkaasti ja olin enemmän kuin tyytyväinen.
Koirien lämmittelyt ja jäähdyttelyt sujuivat sopivasti syksyisessä tihkusateessa kun kävelimme Kuokkalan keskustasta koirien kanssa Viherlandialle ja treenin jälkeen rantaa pitkin takaisin.

Lauantaipäivä vierähti Jkl Kv näyttelyssä, lähinnä sakemannikehää seuraten, shoppaillen ja tuttujen kanssa turistessa. Riittävän toimettomalta kun näytin, niin näyttelytoimikunta minut sieltä bongasi ja pääsin kuskaamaan pyttyjä ja ruusukkeita Ryp-kehiin.

Sunnuntaina Pamela oli kehässä saaden seuraavanlaisen arvion Brittituomari Simon Parsonsilta:
EH JUK1
Pretty feminine bitch. Needs a lot of time. Clean neck & shoulder. Straight front. Good hindangulations. Ok head profile. Needs more strenght. Slightly undershot. Moved quite close behind, good in front&side.

Vapaasti suomennettuna: Melko feminiininen narttu. Tarvitsee paljon aikaa (kehittyäkseen). Hyvä niska ja kyynärät. Suora edestä. Hyvät takakulmaukset. Ok pään profiili. Tarvitsee lisää vahvuutta/massaa. Lievästi alapurenta. Liikkui aika kapeasti takaa, hyvin edestä ja sivusta.

Pamelan kehän jälkeen siirryimme villakoirakehän reunalle seuraamaan Kennel Sainen villisten esiintymisiä. Pamela otti näyttelyt rennosti ja veteli sikeitä häkissään, välittämättä ympärillä olevasta hälinästä. Välillä se rötkötti mun sylissä kehän reunalla ja ihmiset kävivät neitiä lääräämässä "kun sehän näyttää siinä ihan kiltiltä" :D Jep, sitä se todellakin on :)

Kun Oona ja Anna-Mari lähtivät näyttelystä, sai Pamspu kyydin kotiin ja minä jäin vielä auttelemaan pyttyjen ja ruusukkeiden jakelussa Ryp ja BIS kehissä.

Soran treenit 19.11.

Ohjattuna treeninä oli tällä kerralla tällainen pätkä. Soran kanssa oli vain kerran aiemmin treenattu putki-A hässäkkää. Siitä huolimatta pätkä meni ongelmitta heti ensimmäisellä suorituksella täysin nappiin. Koira seurasi ohjausta tosi tarkasti ja sain koiran ohjattua hyvin. Teimme ratapätkän vielä toistamiseen mutta niin, että kutonen ja seiska suoritettiin mustien numeroiden mukaisesti. Sekin sujui ilman ongelmia. Sora oli innokas ja nopea, treeni meni oikeastaan niin hyvin kuin oli mahdollista.

Itsenäisenä harjoitteluna serpentiinitreeni, joka suoritettiin niin, että itse pyrittiin juoksemaan mahdollisimman suoraa linjaa koiran edellä, ainoastaan kädellä takaviistossa hypyltä hypylle ohjaten. Treenissä pysyttiin koko ajan piirosta katsottaessa esteiden oikealla puolella. Tässä treenissä tuli muutamia täysin ohjaajan väärästä sijoittumisesta tai liian aikaisin tai liian myöhään suoritetusta ohjauksesta/käskytyksestä johtuneita virheitä. Saatiin harjoitus kuitenkin onnistumaan useamman kerran.

Nastan treenit 18.11.

Ekassa treenissä kolmen ensimmäisen esteen suoritus onnistui aina todella hyvin. Koira teki tiukat ja nopeat kaarteet. Neloselta vitoselle vienti epäonnistui pariin otteeseen, kun koira lähti imemään seiskalle ja minä olin persjätössä himpun verran jäljessä. Alkoi kuitenkin sujua kun pistin vähän enemmän töppöstä toisen eteen. Meille kaikkein hankalimmaksi pätkäksi osoittautui yhdeltätoista kolmelletoista vienti. Koira ampui putkesta liian pitkälle, teki hillittömät kaarokset tai tiputti rimaa tms. Lopulta keksimme Hokkasen Jarin kanssa, että jään itse sisäkaarteeseen ja otan koiran niistolla hypyltä. Sillä saatiin todella tiukka ja nopea kaarre kuitenkin niin, että rima pysyi ylhäällä! Kinkkistä.

Toinen rata suoritettiin itsenäisenä treenauksena ja se sujui suuremmitta ongelmitta. Kerran Nasta haki väärään suuntaan kakkoshypyn jälkeen ja kerran sylkkäri meni ihan käsille seiska-kasi välissä. Muuten sujuvaa ja vauhdikasta radan tekoa! Olin tyytyväinen.

Nastan treenit keskiviikkona

Ekassa treenissä olikin heti alkuun haastetta väsyneelle ohjaajalle. Oma ajatus ei millään meinannut pysyä kasassa ja pari ekaa suoritusta meni ihan käteen. Varsinkin 16,17,18,19 ei meinannut ottaa millään onnistuakseen kun Nasta laskeutui kuudeltatoista niin, että se meinasi kovasti hakea pituudelle. Lisäksi esteen 19 takaa kiertäminen vaati tiukkaa käskytystä. Pientä hinkkausta vaati myös 13 ja 14 välinen vienti. Nasta kun meinasi lähteä vitosestettä kohti, riippumatta kummalta puolelta putkea ohjasin... No kolmas kerta toden sanoi ja hieno nollarata! Jei!

Itsenäisenä treeninä suoritettiin tämä harjoitus, jossa idea oli pysyä puomin vastakkaisella puolella koiraan nähden. Eli koira ohjattiin kolmoselta neloselle itse puomin vasemmala puolella ollen ja koira ohjattiin seiskalta kasille puomin oikealla puolella ollen. Treeni onnistui yllättäen tosi hyvin, vaikka tämän tyylisissä treeneissä Nasta on tavannut hakeutua ohjaajaa kohti. Hyvin voimakas "viskaava" käskytys kädellä tehosi. Treeni onnistui hyvin useaan kertaan peräkkäin, joten mitäpä sitä enempää hinkkaamaan. Ai niin, väsynyt ohjaaja kerran kompuroi putkeen ihan kunnolla ja lensi rähmälleen. Jatkoin kuitenkin kontaktin käskytystä ja Nasta suoritti sen mainiosti, vaikkakin vähän hämmästellen, että ei se ohjaaja ole yleensä käskyjä mahallaan antanut :D:D

Soran treenit torstaina

Ekassa harjoituksessa oli ideana viedä koira kakkoselta kolmoselle mahdollisimman pienellä kaarella pakkovalsilla. Onnistui Soran kanssa ongelmitta. Kolmoselta neloselle takaakierrätys onnistui ekaa kertaa lukuunottamatta hyvin. Renkaalle Soraa piti ohjata vielä tosi tarkasti, kun se on vielä niin mun ohjauksessa siinä kiinni. Itsenäisyyttä pitää treenata paljon lisää. Lisäksi kutoselta seiskalle vienti aiheutti pientä hiimailua takanaleikkauksena, mutta se on ollut meidän ongelma jo pitkän aikaa... Ongelma johon ei meinaa löytyä ratkaisua :/ Kepeille menot tosi hyvät joka kerralla.

Tässä treenissä oli ideana jättää koira ensimmäisen esteen taakse ja siirtyä itse kakkosesteen taakse ottamaan koira vastaan ja valsseilla rata läpi. Koiran tuli kuitenkin irrota kutos ja seiska esteelle mahdollisimman hyvin. Tämä treeni meni heittämällä, ei ongelmia. Kikkailtiin vähän jaakotuksilla ja persjätöilläkin :D Nekin tomi ihan ok, tosin jaakotuksella koira kääntyy kolmosella niin nopeasti, että meinaa tehdä tiukkaa ehtiä vippaamaan se neloselle.

Kuulumisia

Pamela kävi rokotuksilla pari viikkoa sitten, nyt on taas pariksi vuodeksi homma hoidettu. Samalla kerralla tohtori tutki Pamelan hiekkakasaan syöksymisestä tulleita ruhjeita ja Pampsu sai ärtyneiden ihoalueiden hoitoon sopivaa pesuainetta.


Nasta teki agilitykisoissa Oulussa lokakuun puolivälissä nollatuloksen ja sijoittui kolmanneksi! Pitkästä aikaa palkintopallilla siis :D ja osallistujiakin oli melkein kolmekymmentä.

Loka-Marraskuun vaihteessa viikonloppuna oli yhdistyksemme päänäyttely ja Veikon ja minun kasvatti Kiitäjän Beibi eli Zara oli koko näyttelyn varavoittaja!! Päänäyttelyn voittajaksi tuli Hotchpotch Thunder Boomer eli Ella. Veteraaniluokan voitti oma rakas Nasta. Työkoiraluokan voitto meni Jaskalle.

Näyttelyn voittaja Ella

Näyttelyn varavoittaja Zara

Kasvattini Prännin Effekt-Edwin eli Edi on komeasti avannut pienpetosaalistilinsä tälle kautta. Lisää Edistä sen omilla sivuilla http://finnhunters.nettisivu.org/

Kävimme tänään Tiinan kanssa Helsingissä katsomassa Working Cockerspanielipentuetta Frosty Morning's:lla. Aikuisia käyttöcockereita sekä pentuja seuratessa tuli selväksi että täältähän se Tiinan tuleva harrastuskaveri löytyy. Viikon kuluttua Jkl:än muuttaa pieni musta käyttöcockerityttö.

Pari kuvaa käyttiscockereista joista henk.koht. tykkään paljon näyttelytähtösiä enemmän.

Eddie 9kk

Anni 5v

Taimi 4kk

Pikkupentu 7vk

Takaisin Jkl:än palattuamme kävimme vielä juoksuttamassa koiria hiekkakkuopilla. Vanhukset osaa jo posettaa asiallisesti...

Kun taas jotkut vähän vähemmän... Pamela ja Pikkis leikin tuoksinnassa hädin tuskin tallentuivat viuhahduksina kameran muistikortille.

Tän kauden eka huskytreeni ym.

Kesä oli ja meni. Koirien kanssa tapahtui paljon kaikenlaista mukavaa, mutta blogin päivittämiselle ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa, joten tiivistetysti tapahtumat edellisestä päivityksestä tähän hetkeen:

- Pamela käynyt muutamissa näyttelyissä, ekasta virallisesta näyttelystä junnuluokassa EH

- Kääpiövillakoira Sora oli kesällä 1,5kk minulla treenattavana agilityä varten. Treenasimme kolme kertaa viikossa. Toivottavasti talvella päästään jo kisaamaan.

- Mökkeiltiin ja reissattiin paljon koirien kanssa.

- Milo täytti 9v.

- Pamela täytti 1v.

- Kasvattini Ruuti kuoli tapaturmaisesti.

- Nasta on kisannut neljä starttia agilityssä pitkän tauon jälkeen. Kaikista tulos, mutta ei puhtaita ratoja.

Muutama kuva menneestä kesästä...

Torstaiaamuna 24.9. treenattiin ekaa kertaa tälle vuotta huskeja Sainen kennelissä. Kävimme tutustumassa uuteen reittiin suolla. 16 koiran valjakko veti mönkkäriä ja junioritkin olivat hyvin hommassa mukana. Vähän ennen kymmentä alkoi kuitenkin aurinko jo jonkin verran lämmittää, joten pitkiä treenejä ei pysty vielä tekemään. Toivottavasti ensiviikolla olisi jo vähän viileämmät säät.

Torstai-iltana oli myös Nastan agilitytreenit viherlandialla. Treenissä oli paljon tosi hyviä pätkiä, mutta kokonaisuus oli vielä rikkonainen. Paletti ei pysynyt kasassa alusta loppuun, vaikka pääosin Nasta tekikin hemmetin hyvää työtä. Testasin treenissä paljon Nastalle ja minulle uusia ja/tai hankalia ohjauskuvioita. Nastan kanssa yhteistyö ei ollut ihan saumatonta, koska käytännössä huudettiin Nastan kanssa kilpaa ja se ei yleensä toimi. Mun pitää keskittyä taas ohjaamaan Nastaa melko ääneti, josko sekin sitten hiljenisi ja keskityyisi kunnolla.