Bullterrieripentuja

6.3.2013 meille syntyi vihdoin odotettu bullterrieripentue yhdistelmästä Corsaire The Dynamo "Bugsy" x Applepie's Sugar N'Spicy "Viivi".
Pentueeseen syntyi kaksi narttua ja yksi uros. Pentujen syntymä olikin jännitysnäytelmä kerrassaan...

Kävimme perjantaina 1.3. röntgenissä ja siellä varmistui ultrankin näyttämä neljä pentua. Jäimme siis odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
Viivin lämmöt laskivat su-ma välisenä yönä noin yhdeltä. Samalla alkoivat synnytystä edeltävät oireet, läähättely, petaus, tärinä ja levottomuus. Maanantaina iltapäivällä olikin sitten täysi rähinä päällä avautumisvaiheessa ja kaikki synnytystä edeltävät oireet olivat hyvin voimakkaita. Tätä kesti seuraavaan iltaan, jolloin sitten ilta seitsemän ja kahdeksan välissä kaikki oireet loppuivat kuin seinään. Koira oli täysin rauhallinen, silmät levolliset ja se kävin nukkumaan. Siis what! Yleensä tässä vaiheessa alkaa poltot ja ponnistusvaihe! No eipä alkanut... Odottavan aika on pitkä, sai tässä tilanteessa aivan uuden merkityksen... ti-ke välinen yö oli helvetillisen pitkä. Aivan kun synnytys olisi loppunut, ilman että niitä pentuja kuitenkaan syntyy. Pari kertaa piti oman mielenrauhan säilyttämiseksi soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja kuulla jälleen kerran jo tiedossa olevat faktat mm. miten se vaaratilanteesta kertova vihreä lima on oikeasti kirkkaan vihreää ja kuinka pennuilla ei pitäisi olla mitään hätää, kun kerran ainuttakaan polttoa/työntöä ei ole vielä ollut.
Olimme kuitenkin sopineet seuraavalle päivälle melkoiset erityisjärjestelyt pakollisten töitteni takia. Viivin kasvattaja oli luojan kiitos kotiseudullaan Keski-Suomessa käymässä ja olimme sopineet eläinklinikan kanssa Viivin keisarileikkauksesta keskiviikkoaamulle jos pentuja ei siihen mennessä synny. Olimme siis sopineet sekä Viivin kasvattajan, että eläinklinikan kanssa, että matkalla töihin ke aamuna otan Viivin mukaan ja vien sen kasvattajalleen, joka vie sen klinikalle leikkaukseen kun klinikka aamulla aukeaa. Sieltä sitten menevät Viivin ja pentujen kanssa meille odottamaan että pääsen töistä.
Aamu ja töihinlähtö koitti, eikä pennuista kuulunut mitään, leikkaukseen siis... Koira autoon ja tienpäälle. Soiteltiin Viivin kasvattajan kanssa aamun aikatauluista, kunnes jouduin äkkiä lopettamaan puhelun. Ensimmäinen poltto ja ponnistus! Voi paska! Autossa! Et koira oo tosissasi!! Äkkiä uusi puhelu Viivin kasvattajalle, tilanteen päivitys, ei enää klinikalle lähdön valmistelua, vaan mahdollisesti tien päällä tapahtuvaan synnytykseen avuksi tai jos ehdimme perille asti, niin synnytyspaikan valmistelu talossa.
Kaahaan keskiviikkoaamuna nelostietä pitkin kuin mielipuoli, koko ajan koiraa auton takaosaan kytäten. Olin jo päättänyt, että jos saan poliisit perääni, niin soitan häkeen ja kerron että en aio pysähtyä, älkää levittäkö piikkimattoa eteen, meillä on synnytys menossa, pysähdyn perillä ja otan vastaan mitä tulee... Onneksi sinivuokkoja ei ollut liikkeellä. Ponnistukset tihentyivät ja voimistuivat. Voi paska! Tätä hetkeä oli odotettu jo monta vuorokautta, mutta että nyt, kun ollaan autossa ja keisarileikkaukseen menossa... No parempi silti näin.
Noin kilometriä ennen määränpäätä kuului kunnon ähkäisy ja heti perään kimakka rääkäisy, pennun rääkäisy! Automaattivaihteisto P-asentoon ja olin takuulla autosta ulkona ennen kuin auto oli kokonaan edes pysähtynyt. Juoksen auton taakse ja tempaisen pakun takaovet auki ja koiran häkin auki. Totean että terve narttupentu, emä suhtautuu lempeästi nuollen. Takaisin ratin taakse, soitto Viivin kasvattajalle, että pikapikaa ulos lämpimien pyyhkeiden kanssa, täältä tulee emä ja PENTU. Viimeinen kilometri taittui nopeasti ja pääsimme määränpäähän. Pentu nopeasti lämpimien pyyhkeiden keskelle ja sisälle lämpimään samalla kun jään itse ottamaan autohäkistä ulos hieman hämmästynyttä narttua. Ei kun kiireellä pennun perässä sisälle samalla kun jälkeiset leviää pitkin pihaa valkoiselle lumelle. Näkymä takanamme kulkemamme reitin varrella autosta sisälle ja sisällä lattialämmitteiseen kylppäriin on kuin teurastuksen jäljiltä.
Onneksi Viivi on hyvähermoinen narttu ja se ei tästä hässäkästä ole millänsäkään. Se pistää kylppärin lattialle peittojen päälle pötkölleen pentunsa viereen, alkaa hoitaa sitä ja valmistautuu työntämään seuraavaa pentua. Minä joudun valitettavasti jättämään tämän jännitysnäytelmän ja lähtemään töihin. Onneksi koira on osaavissa ja luotettavissa käsissä!
Jatkuu...