perjantai 31. joulukuuta 2010

Päivityksiä

Pamelalle tehtiin syksyn aikana terveystarkastukset hyvin tuloksin:
Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Sydän sekä kuuntelussa että ultrassa normaali
Munuaiset ultrassa normaalit
UPC 0,13
BAER +/+

Näillä tuloksilla jäämme odottamaan seuraavan kiiman alkamista (helmi-huhti), johon astutus sitten on suunnitteilla. Pamela on tarkoitus astuttaa Potsu De Notsu Big Ben eli Maxilla


Amalia synnytti russellipentueen 10.12.2010. Pentueessa on kolme urosta ja kolme narttua. Kaikki pennut ovat tricoloreita, karvanlaaduista ei uskalla tässä vaiheessa veikata vielä mitään. Pentueeseen syntyi seitsemäskin pentu, mutta tämä poika oli valitettavasti enkelikuorolainen jo maailmaan tullessaan.
Kuusi pentua ja emä voivat oikein hyvin. Kaikilla pennuilla on sekä silmät, että korvat auenneet. Ne ottavat jo ensimmäisiä haparoivia juoksuaskeleita, harjoittelevat sisaruspainin ja haukkumisen alkeita ja asioivat maitobaarilla ahnaasti.
Piakkoin pennut pääsevät tutustumaan matolääkkeeseen, kiinteään ruokaan ja autoiluun, sillä lähdemme uudeksi vuodeksi mökille. Siellä onkin sitten koiravilinää, sillä mukaan lähtevät kaikki Milo, Nasta, Sam, Pamela sekä Amalia ja sen kuusi pentua Fix, Finte, Fein, Fest, Falle ja Fuchs.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Tilannekatsausta

Nastan kanssa käytiin pitkästä aikaa agiliitämässä Mikkelin kisoissa 24. ja 25.7. Tässä videoita kisoista. Kaikissa suorituksissa pieniä virheitä, mutta hauskaa oli :D


28.7.-2.8. Vietin taas Englannissa Natalien ja Nickin luona. Voi miten haluankaan muuttaa sinne maahan! Kävimme mm. kanijahdissa ja JRTCGB National Showssa (mikä on jo vuosia ollut haaveenani)

Koirien matkustusta englantilaisittain
Kanijahdin tulos
Benick Polar
Näyttelyn voittaja ja varavoittaja
Russelli odottamassa viehejuoksuun pääsyä

15.8. Calvin Pajar eli Remu kävi ekassa näyttelyssään ja oli hienosti Rop pentu sekä Ryp2 pentu! Hyvä Remu ja Pia. Tässä muutama Jaana Lönnbergin ottama kuva näyttelystä.


17.8. Pamela aloitti juoksut

18.8. Milo kävi eläinlääkärissä tarkistuttamassa veriarvot, koska lomani aikana vanhempieni luona hoidossa ollessaan herra Houdin oli taas osoittanut kykynsä... Milo oli onnistunut avaamaan komeron, ottanut hyllyltä purkillisen D-vitamiineja, repäissyt sinettimuovirenkulan irti, avannut purkin ja syönyt kaikki 100 tbl D-vitamiineja. Onneksi veriarvot olivat kaikki kohdallaan ja mitään vahinkoa tuosta yliannoksesta ei tunnu olleen.
Pieni vanhuuden kremppa Milolta kuitenkin löytyi. Pienen pieni sivuääni sydämen vasemmalla puolella :/ Sivuääni on kuitenkin niin pieni, että se ei aiheuta mitään toimenpiteitä ja elämä jatkuu täysin normaalisti.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Puolen vuoden päivitykset

Talvi oli ja meni. Paljon oli lunta ja kylmyyttä. Koirat nauttivat talvella valtavan määrän C-vitamiinia jäätyneiden ruusunmarjojen muodossa. Ne tuntuivat olevan kaikkien herkkua ja marja-apajille pääsy oli aina yksi ulkoilun kohokohdista.
Aurinkoisina päivinä lenkkeily oli mukavaa, mutta kaikkein hyisimpinä päivinä koirat tyytyivät lyhyisiin pissalenkkeihin takkeihin ja haalareihin varustautuneena.
Hangen alta hiirien kuuntelu ja muiden asioiden tonkiminen penkoista kuului myös talven hupeihin.
Luonnollisesti myös posekuvia tuli otettua. Pamela maaliskuussa 2010.
Russellit tietenkin myös menossa mukana. Nasta maaliskuussa 2010.
Milo ja Nasta seniorit kirmailevat kevättalven aurinkoisena päivänä.
Sam tapansa mukaan tarkkaavaisena ympäristöään tarkkailemassa penkan päällä.
Lumisen talven etuihin kuului tietenkin valjakkotreenit Sainen siperianhuskyjen kanssa. Ihanat talviset maisemat suolla, hiekkateillä jne. Ehkäpä yksi talven hienoimmista asioista!
Pääsiäistä vietettiin kavereiden ja koirien kanssa Pyhällä. Syöden, juoden ja lasketellen. Koiratkin pääsivät välillä retkeilemään mukaan ja pitivät taatusti huolen eväistä sekä siitä että pääsivät niistä ansaituille osingoille :) Makkaravahdit Pamela ja Milo työssään.

Huhtikuussa Luru-vanhus sai vähän kevyemmän lookin kun pitkä ja paksu talvikarva trimmattiin pois. Nyt Luru ajeltiin nyppimisen sijasta ensi kertaa. Ei tarvi vanhan koiran enää pitkää aikaa kököttää trimmattavana, vaan lyhyt tovi ja koneella on hurautettu karvat pois. Luru köllöttelee tuvan lattialla tyytyväisenä auringonsäteessä trimmauksen jälkeen.
Huhtikuun 9.-12. välisen ajan vietin keväisessä Englannissa kavereideni Natalie ja Nick Hazeltinen luona. Viikonlopun aikana syötiin hyvin ja vaihdettiin kuulumisia, käytiin metsästämässä, trimmailtiin koiria ja viikonlopun päätteeksi käytiin JRTCGB Southern regionin näyttelyssä. Natalie toimi näyttelytoimikunnan puuhanaisena. Sain olla koko päivän mukana näyttelyssä ihailemassa hienoja koiria, handlaamassa muutamaa koiraa sekä rupatella mukavien brittien kanssa. Tuonne maahan mä vielä jonain päivänä muutan!

Huhtikuussa kävin myös Tsekeissä Jaroslav Pavelin Pajar kennelissä ja toin tullessani ihanan bullipojan Calvin Pajarin. Nykyään Calvin on kutsumanimeltään Remu. Remu asuu Pythäällä ja sen omistajia ovat Pia Petman (Kennel Applepie's), Jaana Lönnberg sekä minä. Alla muutamia kuvia Remustamme :D

Huhtikuussa Sam säikäytti sairastelemalla. Herra alkoi olla vähän normaalia vaisumpi, muita oireita ei ollut. Kävimme eläinlääkärillä pariin otteeseen ennen kuin syy selvesi. Samilla oli todella paha nielutulehdus jossa osa nielusta oli jo nekrotisoitunut eli joutunut kuolioon. Tällä suulla poika vielä veteli muonansa ilolla, vaikka muuten sitten vähän vaisu olikin...
Samin nielu kuolioituneiden osien poiston jälkeen. Isot kraaterit muistona ja vahvat kipulääkkeet sekä antibiootit kotiin viemisinä.
Kontrollikuva tasan kaksi viikkoa operaatiosta. Uskomatonta miten koira voi parantua näin nopeasti ja täydellisesti. Ei tietoakaan kraatereista saati tulehduksesta!
Toukokuussa aloitettiin agility taas pitkän tauon jälkeen. Nasta loukkaantui pääsiäisenä koirien välisessä tappelussa ja oli siitä lähtien treenitauolla, jotta sai parantua rauhassa. Nyt vanha rouva liitää taas vanhaan tapaan. Myös Pamela on kokeillut muutamaa estettä huvin vuoksi.

Nastan ja Milon kevätposetukset Killeriltä.
Pamela city dog Jyväsjärven rannalla jäätelön syönnin jälkeen. Ihasteltiin veneitä, sorsia ja ylipäätään sairaan kaunista ja lämmintä toukokuista päivää.
Tämä suloinen nuori neiti Applepie's Sugar N'Spicy eli Viivi muuttaa Saarijärvelle huomenna 30.5. Viivi muuttaa Kuisman perheeseen ja on yhteisomistuksessa minulla ja Jennillä. Tulevaisuuden toivo siis :D
Viivi ja siskonsa Tytti kuuden viikon iässä ja viiden kilon painoisina.