Joulua odotellessa

Joululomani alettua, suuntasin koirien kera Etelä-Pohjanmaalle vanhempieni luokse joulun viettoon. Kuin tilauksesta Pamela tietenkin aloitti juoksut 21.12. joulu kuuden koiran kanssa, joista yksi valuu kuin niagara ja uroksia pitää eristää. No käyhän se näinkin...

Juoksut eivät kuitenkaan tunnu neidin menoa erityisemmin haittaavan, kuten ei ekallakaan kerralla keväällä. Pamelasta kehkeytyi tänään suuri myyränsurma, kun tänään iltalenkillä ollessamme, myyrä pinkoi tietä pitkin lumisateen keskellä. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun Pamela pyydysti pienen jyrsijän ja jyrskäisi sen päiviltä. Lenkkiseurana ollut Sam totesi myyrän kuolleeksi ja tyytyi nipistämään sitä kertaalleen hampaidensa välissä.

Samin osallistuminen jahtiin tietenkin aiheutti Pamelassa hienoista ahneutta resursseista ja neito päätti pistää myyrän parempaan talteen ja rouskutteli menemmän. Välipalatarjoilu kesken lenkin oli ilmeisen mieluinen, sillä loppumatka kului kaiken tumman ja kaiken liikkuvan kyttäämiseen vasta sataneen lumen pinnalta. Valitettavasti muut myyrät olivat lajitoveriaan viisaampia, eivätkä olleet pistäneet nokkaansa pyryssä ulos kolostaan.

Joulua odotellessa siis...

Agilityä

Jatin treenit ovat nyt talvitauolla, joten koirat saavat ansaitun kuukauden treenitauon.
Soran kanssa startattiin ekat viralliset agilitykisat lauantainta 28.11. Kaksi hylkyä oli saaliina, mutta varsinkin eka oli varsin hyvä rata puomin kieltoja lukuunottamatta. Keinua ja puomia pitää vielä selvästi harjoitella paljon, mutta muuten koira tuntuu olevan kisavalmis kaikin puolin.

Pari rataa Nastan taannoisista Oulun kisoista, sekä Soran eka agikisa.

Nasta hyl

Nasta 5

Nasta 0

Sora hyl

Koiramainen vkl

Perjantaina kävin vielä treenaamassa Sam:n kanssa agilityä viherlandialla Tiinan ja Pikkiksen kanssa. Sam teki saman treenin kuin Sora torstaina ja se onnistui ihme kyllä oikein hyvin. Sam kuunteli ja ohjautui hyvin, eikä räiskinyt hyppyjä. Lisäksi Sam teki yksittäisinä esteinä keinua, puomia, rengasta ja keppejä. Kaikki sujui mallikkaasti ja olin enemmän kuin tyytyväinen.
Koirien lämmittelyt ja jäähdyttelyt sujuivat sopivasti syksyisessä tihkusateessa kun kävelimme Kuokkalan keskustasta koirien kanssa Viherlandialle ja treenin jälkeen rantaa pitkin takaisin.

Lauantaipäivä vierähti Jkl Kv näyttelyssä, lähinnä sakemannikehää seuraten, shoppaillen ja tuttujen kanssa turistessa. Riittävän toimettomalta kun näytin, niin näyttelytoimikunta minut sieltä bongasi ja pääsin kuskaamaan pyttyjä ja ruusukkeita Ryp-kehiin.

Sunnuntaina Pamela oli kehässä saaden seuraavanlaisen arvion Brittituomari Simon Parsonsilta:
EH JUK1
Pretty feminine bitch. Needs a lot of time. Clean neck & shoulder. Straight front. Good hindangulations. Ok head profile. Needs more strenght. Slightly undershot. Moved quite close behind, good in front&side.

Vapaasti suomennettuna: Melko feminiininen narttu. Tarvitsee paljon aikaa (kehittyäkseen). Hyvä niska ja kyynärät. Suora edestä. Hyvät takakulmaukset. Ok pään profiili. Tarvitsee lisää vahvuutta/massaa. Lievästi alapurenta. Liikkui aika kapeasti takaa, hyvin edestä ja sivusta.

Pamelan kehän jälkeen siirryimme villakoirakehän reunalle seuraamaan Kennel Sainen villisten esiintymisiä. Pamela otti näyttelyt rennosti ja veteli sikeitä häkissään, välittämättä ympärillä olevasta hälinästä. Välillä se rötkötti mun sylissä kehän reunalla ja ihmiset kävivät neitiä lääräämässä "kun sehän näyttää siinä ihan kiltiltä" :D Jep, sitä se todellakin on :)

Kun Oona ja Anna-Mari lähtivät näyttelystä, sai Pamspu kyydin kotiin ja minä jäin vielä auttelemaan pyttyjen ja ruusukkeiden jakelussa Ryp ja BIS kehissä.

Soran treenit 19.11.

Ohjattuna treeninä oli tällä kerralla tällainen pätkä. Soran kanssa oli vain kerran aiemmin treenattu putki-A hässäkkää. Siitä huolimatta pätkä meni ongelmitta heti ensimmäisellä suorituksella täysin nappiin. Koira seurasi ohjausta tosi tarkasti ja sain koiran ohjattua hyvin. Teimme ratapätkän vielä toistamiseen mutta niin, että kutonen ja seiska suoritettiin mustien numeroiden mukaisesti. Sekin sujui ilman ongelmia. Sora oli innokas ja nopea, treeni meni oikeastaan niin hyvin kuin oli mahdollista.

Itsenäisenä harjoitteluna serpentiinitreeni, joka suoritettiin niin, että itse pyrittiin juoksemaan mahdollisimman suoraa linjaa koiran edellä, ainoastaan kädellä takaviistossa hypyltä hypylle ohjaten. Treenissä pysyttiin koko ajan piirosta katsottaessa esteiden oikealla puolella. Tässä treenissä tuli muutamia täysin ohjaajan väärästä sijoittumisesta tai liian aikaisin tai liian myöhään suoritetusta ohjauksesta/käskytyksestä johtuneita virheitä. Saatiin harjoitus kuitenkin onnistumaan useamman kerran.

Nastan treenit 18.11.

Ekassa treenissä kolmen ensimmäisen esteen suoritus onnistui aina todella hyvin. Koira teki tiukat ja nopeat kaarteet. Neloselta vitoselle vienti epäonnistui pariin otteeseen, kun koira lähti imemään seiskalle ja minä olin persjätössä himpun verran jäljessä. Alkoi kuitenkin sujua kun pistin vähän enemmän töppöstä toisen eteen. Meille kaikkein hankalimmaksi pätkäksi osoittautui yhdeltätoista kolmelletoista vienti. Koira ampui putkesta liian pitkälle, teki hillittömät kaarokset tai tiputti rimaa tms. Lopulta keksimme Hokkasen Jarin kanssa, että jään itse sisäkaarteeseen ja otan koiran niistolla hypyltä. Sillä saatiin todella tiukka ja nopea kaarre kuitenkin niin, että rima pysyi ylhäällä! Kinkkistä.

Toinen rata suoritettiin itsenäisenä treenauksena ja se sujui suuremmitta ongelmitta. Kerran Nasta haki väärään suuntaan kakkoshypyn jälkeen ja kerran sylkkäri meni ihan käsille seiska-kasi välissä. Muuten sujuvaa ja vauhdikasta radan tekoa! Olin tyytyväinen.

Nastan treenit keskiviikkona

Ekassa treenissä olikin heti alkuun haastetta väsyneelle ohjaajalle. Oma ajatus ei millään meinannut pysyä kasassa ja pari ekaa suoritusta meni ihan käteen. Varsinkin 16,17,18,19 ei meinannut ottaa millään onnistuakseen kun Nasta laskeutui kuudeltatoista niin, että se meinasi kovasti hakea pituudelle. Lisäksi esteen 19 takaa kiertäminen vaati tiukkaa käskytystä. Pientä hinkkausta vaati myös 13 ja 14 välinen vienti. Nasta kun meinasi lähteä vitosestettä kohti, riippumatta kummalta puolelta putkea ohjasin... No kolmas kerta toden sanoi ja hieno nollarata! Jei!

Itsenäisenä treeninä suoritettiin tämä harjoitus, jossa idea oli pysyä puomin vastakkaisella puolella koiraan nähden. Eli koira ohjattiin kolmoselta neloselle itse puomin vasemmala puolella ollen ja koira ohjattiin seiskalta kasille puomin oikealla puolella ollen. Treeni onnistui yllättäen tosi hyvin, vaikka tämän tyylisissä treeneissä Nasta on tavannut hakeutua ohjaajaa kohti. Hyvin voimakas "viskaava" käskytys kädellä tehosi. Treeni onnistui hyvin useaan kertaan peräkkäin, joten mitäpä sitä enempää hinkkaamaan. Ai niin, väsynyt ohjaaja kerran kompuroi putkeen ihan kunnolla ja lensi rähmälleen. Jatkoin kuitenkin kontaktin käskytystä ja Nasta suoritti sen mainiosti, vaikkakin vähän hämmästellen, että ei se ohjaaja ole yleensä käskyjä mahallaan antanut :D:D

Soran treenit torstaina

Ekassa harjoituksessa oli ideana viedä koira kakkoselta kolmoselle mahdollisimman pienellä kaarella pakkovalsilla. Onnistui Soran kanssa ongelmitta. Kolmoselta neloselle takaakierrätys onnistui ekaa kertaa lukuunottamatta hyvin. Renkaalle Soraa piti ohjata vielä tosi tarkasti, kun se on vielä niin mun ohjauksessa siinä kiinni. Itsenäisyyttä pitää treenata paljon lisää. Lisäksi kutoselta seiskalle vienti aiheutti pientä hiimailua takanaleikkauksena, mutta se on ollut meidän ongelma jo pitkän aikaa... Ongelma johon ei meinaa löytyä ratkaisua :/ Kepeille menot tosi hyvät joka kerralla.

Tässä treenissä oli ideana jättää koira ensimmäisen esteen taakse ja siirtyä itse kakkosesteen taakse ottamaan koira vastaan ja valsseilla rata läpi. Koiran tuli kuitenkin irrota kutos ja seiska esteelle mahdollisimman hyvin. Tämä treeni meni heittämällä, ei ongelmia. Kikkailtiin vähän jaakotuksilla ja persjätöilläkin :D Nekin tomi ihan ok, tosin jaakotuksella koira kääntyy kolmosella niin nopeasti, että meinaa tehdä tiukkaa ehtiä vippaamaan se neloselle.

Kuulumisia

Pamela kävi rokotuksilla pari viikkoa sitten, nyt on taas pariksi vuodeksi homma hoidettu. Samalla kerralla tohtori tutki Pamelan hiekkakasaan syöksymisestä tulleita ruhjeita ja Pampsu sai ärtyneiden ihoalueiden hoitoon sopivaa pesuainetta.


Nasta teki agilitykisoissa Oulussa lokakuun puolivälissä nollatuloksen ja sijoittui kolmanneksi! Pitkästä aikaa palkintopallilla siis :D ja osallistujiakin oli melkein kolmekymmentä.

Loka-Marraskuun vaihteessa viikonloppuna oli yhdistyksemme päänäyttely ja Veikon ja minun kasvatti Kiitäjän Beibi eli Zara oli koko näyttelyn varavoittaja!! Päänäyttelyn voittajaksi tuli Hotchpotch Thunder Boomer eli Ella. Veteraaniluokan voitti oma rakas Nasta. Työkoiraluokan voitto meni Jaskalle.

Näyttelyn voittaja Ella

Näyttelyn varavoittaja Zara

Kasvattini Prännin Effekt-Edwin eli Edi on komeasti avannut pienpetosaalistilinsä tälle kautta. Lisää Edistä sen omilla sivuilla http://finnhunters.nettisivu.org/

Kävimme tänään Tiinan kanssa Helsingissä katsomassa Working Cockerspanielipentuetta Frosty Morning's:lla. Aikuisia käyttöcockereita sekä pentuja seuratessa tuli selväksi että täältähän se Tiinan tuleva harrastuskaveri löytyy. Viikon kuluttua Jkl:än muuttaa pieni musta käyttöcockerityttö.

Pari kuvaa käyttiscockereista joista henk.koht. tykkään paljon näyttelytähtösiä enemmän.

Eddie 9kk

Anni 5v

Taimi 4kk

Pikkupentu 7vk

Takaisin Jkl:än palattuamme kävimme vielä juoksuttamassa koiria hiekkakkuopilla. Vanhukset osaa jo posettaa asiallisesti...

Kun taas jotkut vähän vähemmän... Pamela ja Pikkis leikin tuoksinnassa hädin tuskin tallentuivat viuhahduksina kameran muistikortille.

Tän kauden eka huskytreeni ym.

Kesä oli ja meni. Koirien kanssa tapahtui paljon kaikenlaista mukavaa, mutta blogin päivittämiselle ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa, joten tiivistetysti tapahtumat edellisestä päivityksestä tähän hetkeen:

- Pamela käynyt muutamissa näyttelyissä, ekasta virallisesta näyttelystä junnuluokassa EH

- Kääpiövillakoira Sora oli kesällä 1,5kk minulla treenattavana agilityä varten. Treenasimme kolme kertaa viikossa. Toivottavasti talvella päästään jo kisaamaan.

- Mökkeiltiin ja reissattiin paljon koirien kanssa.

- Milo täytti 9v.

- Pamela täytti 1v.

- Kasvattini Ruuti kuoli tapaturmaisesti.

- Nasta on kisannut neljä starttia agilityssä pitkän tauon jälkeen. Kaikista tulos, mutta ei puhtaita ratoja.

Muutama kuva menneestä kesästä...

Torstaiaamuna 24.9. treenattiin ekaa kertaa tälle vuotta huskeja Sainen kennelissä. Kävimme tutustumassa uuteen reittiin suolla. 16 koiran valjakko veti mönkkäriä ja junioritkin olivat hyvin hommassa mukana. Vähän ennen kymmentä alkoi kuitenkin aurinko jo jonkin verran lämmittää, joten pitkiä treenejä ei pysty vielä tekemään. Toivottavasti ensiviikolla olisi jo vähän viileämmät säät.

Torstai-iltana oli myös Nastan agilitytreenit viherlandialla. Treenissä oli paljon tosi hyviä pätkiä, mutta kokonaisuus oli vielä rikkonainen. Paletti ei pysynyt kasassa alusta loppuun, vaikka pääosin Nasta tekikin hemmetin hyvää työtä. Testasin treenissä paljon Nastalle ja minulle uusia ja/tai hankalia ohjauskuvioita. Nastan kanssa yhteistyö ei ollut ihan saumatonta, koska käytännössä huudettiin Nastan kanssa kilpaa ja se ei yleensä toimi. Mun pitää keskittyä taas ohjaamaan Nastaa melko ääneti, josko sekin sitten hiljenisi ja keskityyisi kunnolla.

Uskomaton valeraskaus ja Pamelan näytelmiä

Nastalle tuli kolme nisäkasvainta ja se lopetti syömisen lähes kokonaan ja alkoi laihtumaan. Tästä syystä Nasta steriloitiin pikimmiten ja nisäkasvaimet poistettiin. Nastan steriloinnista on nyt kolme viikkoa ja uskomattoman valeraskauden tarina alkaa viikko takaperin...

Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen Nasta alkoi heittäytyä toisten koirien eteen maahan kellimään ja alkoi puollustamaan omaa makuupaikkaansa raivokkaasti. No asiaa lähemmin tarkasteltuani Nastaltahan tuli nisistä jotain maidontapaista, ei tietenkään kunnon maitoa, mutta jotain nestettä. Sen nisät olivat ihan turvoksissa ja se heittäytyi toisten koirien etteen siis tavoitteenaan imettää niitä. No mars eläinlääkäriin ja tuomio on valeraskaus. Steriloidulle nartulle (kohtu veks, munasarjat veks) harvinaista, mutta ei kuulemma mahdotonta. Sterilointi käynnisti Nastalla siis hormonitoiminnan niin, että sille tuli valeraskaus ja se joutui Galastop- ja antibioottikuureille. Asiasta entistä koomisemman tekee se, että Nasta ei ole koskaan aiemmin kärsinyt valeraskauksista... No onpahan tällainenkin sitten koettu.

Pamela jatkoi näytelmäharjoituksia Äänekoskella 2.5. jossa tuomarina toimi Karin Bergbom.

Arvostelu: Hyvä sukupuolileima ja rotutyyppi. Lupaava pää. Hyvät korvat. Hyvät silmät. Alapurenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvät raajat ja tassut. Hyvä takaosa ja häntä. Erinomainen karva. Tasapainoiset liikkeet. Hieno luonne. Toivottavasti purenta kehittyy suotuisasti. PEN1

Ja muutama kuva näyttelystä:

Askartelua ja näyttelyitä

Uusin kokeiluni on huovutetut koiranpää avaimenperät. Tässä muutama kuva lahjoiksi menneistä päistä.

Russellin päät

Bullin pää

Pamela avasi näyttelyuransa Kiuruveden ryhmänäyttelyssä 25.4. tasan 8kk ikäisenä. Tuomarina oli Päivi Eerola.

Arvostelu: Mallikelpoisesti esiintyvä. Erinomainen sukupuolileima. Hyvin tasapainoinen ja kaunislinjainen pentu. Miellyttäväilmeinen narttumainen pää. Ikävä kyllä alapurenta. Kaunis ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset ja liikkeet. Kauniisti esitetty. PN1

Pamela jatkoi näyttelyuraansa Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä heti seuraavana päivänä 26.4. Tuomarina oli Aleksandr Ivanov, Venäjältä.

Arvostelu: Very nice bitch of excellent type & prof. Excellent head & expression. Excellent body & angulation. Beautiful topline. Very good move with reach & drive. Excellent temperament. Unfortunately disqualified because of undershot bite. PN1

Molemmissa näyttelyissä Pamela sai siis todella hyvät arvostelut, harmi vaan tuo sen alapurenta. No se on mikä on.  Jokatapauksessa Pamela esiintyi kehissä todella hyvin. Se teki kaiken niin kuin sille oli opetettu ja sitä ei jännittänyt uudet paikat ja tilanteet laisinkaan. Todella helppo reissata tällaisen koiran kanssa. Kehän reunalla se pötkötteli kaikessa rauhassa omassa häkissään seuraillen ympärillä tapahtuvia asioita ja muita koiria. Välillä Pampsu sai riehkata toisten bullien kanssa, ettei ihan vaan hienosteluksi mene näytelmät :D Vaasassa monet tutukin kävi moikkaamassa ja ihastelemassa Pamelaa ja huomiostahan tämä neiti tykkää!

Päivityksiä

Hui miten pitkä aika on mennyt viime päivityksistä. Paljon on ehtinyt tapahtua. Yritän jonkin näköisen listauksen laittaa kuluneen talven asioista.

Tammikuussa Nastalla alkoi juoksu.

Tammi-Helmikuun vaihteessa olimme JRT porukalla Punkalaitumella metsästämässä ja meillä oli seuranamme vähän alta parikymmentä brittiläistä terrieriharrastajaa, jotka olivat tulleet vierailulle Suomeen tutustumaan meidän terrierimetsästykseen. Sam sai sinä viikonloppuna ketun, jolta oli toinen etujalka lähtenyt irtipoikki. Jalan tynkä oli jo jonkin verran parantunut, mutta kettu oli aika raihnaisen oloinen, liekkö enää saalistus onnistunut sillä jalalla. Hyvä että pääsi täältä kylmästä talvesta nälkää näkemästä ja kärsimästä.

Helmikuun puolivälin jälkeen kävin Englannissa viettämässä aivan mahtavan metsästysviikonlopun uusien tuttavieni luona. Ihastuin russelleiden lisäksi heidän Fellterriereihinsä. Jokatapauksessa pistin russellipennun varaukseen :)

Helmi-maaliskuun aikana kävimme muutamia kertoja metsästämässä. Koirat toimivat vähän vaihtelevasti, enkä ollut ihan tyytyväinen. Loppuviimeksi kuitenkin tekivät pitkän työpäivän ja pari päivä meni lepäillessä. Nasta otti nipussa vähän osumaa itseensä.

Maaliskuussa Pamela kävi ekassa mätsärissä. Se meni kaikin puolin hyvin, vaikka sijoitusta ei tullutkaan. Isoja pentuja oli todella paljon ja olen tyytyväinen että Pampsu jaksoi siellä kaikesta hälinästä huolimatta keskittyä mun kanssa tekemiseen.

Nasta oli todella vaisu maaliskuussa. Nastalle ei ruoka maistunut ja se laihtuikin lähes kilon, mikä on Nastan kokoiselle koiralle paljon! Huhtikuun kolmantena päivänä Nasta sitten steriloitiin ja samalla poistettiin kolme nisäkasvainta. Nyt neiti on toipumaan päin ja eläinlääkärin määräämät kaksi lepoviikkoa tuntuu lähes mahdottomalta järjestää, sillä Nasta ei omasta mielestään ole toipilas laisinkaan. Lähes saman tien nukutuksesta herättyään sillä on ollut vain meno mielessä ja ruokakin maistuu hyvin :)

Pamela on nyt ilmoitettu neljään näyttelyyn:

Kiuruvesi 25.4. (ryhmänäyttely)

Vaasa 26.4. (KV-näyttely)

Äänekoski 2.5. (ryhmänäyttely)

Kannus 9.5. (epävirallinen kaikkien rotujen pentunäyttely Penturalli)

Ja kuvia meidän kevättalvelta:

Ihana engelsmanniherra Ralph, josta toivon saavani pennun 

Sam ja kettu

Pamela ja talvisen keppileikin huumaa

Nasta ja Milo posettaa keväisessä metsässä

Pamela SnaPsin mätsärissä

Pamelan eka murkkuoire

Tilitys Pamelan kasvattajalle: 

"Pamela tänään teki sellaisen tempun mitä toivottavasti ei tee enää koskaan. Olin menossa viemään kirjettä postiin ja jätin Pamlan autoon (farmarin takaosaan), kävin vielä ennen lähtöä ottamassa takakontista pari tavaraa pois, ettei lyhyen mutta kuitenkin yksinolon aikana tee mieli tehdä mitään tyhmää, no sillä hetkellä kun takakontti aukesi niin tyhmyyden hetki iski ja se penteleen kiilapää sujahti autosta ulos parkkipaikalle. 

No minä sinkoan perään perkelettä huutaen kun mikäkin kotihitler ja neiti painuu piiloon viereisen auton alle. No mä ryömin perässä ja kiskon sen persevilloista pois auton alta ja viskaan niskapers otteella takaisin autoon. Sen jälkeen sain kyllä kaikessa rauhassa koluta takakonttia ilman että neiti yritti edes kuikkia autosta ulos. 

Muistona päästä ja selästä öljyinen koira, mutta kun pakko oli tunkea ahtaaseen piiloon ku mamma muistutti enemmän lohikäärmettä lieskaa lyövine silmineen ja suineen ku turvallista omistajaa. 

Mutta näin, pitää pienen tytön välillä kokeilla mitä saa tehdä ja mitä ei."