Bullterrieripentuja

6.3.2013 meille syntyi vihdoin odotettu bullterrieripentue yhdistelmästä Corsaire The Dynamo "Bugsy" x Applepie's Sugar N'Spicy "Viivi".
Pentueeseen syntyi kaksi narttua ja yksi uros. Pentujen syntymä olikin jännitysnäytelmä kerrassaan...

Kävimme perjantaina 1.3. röntgenissä ja siellä varmistui ultrankin näyttämä neljä pentua. Jäimme siis odottamaan synnytyksen käynnistymistä.
Viivin lämmöt laskivat su-ma välisenä yönä noin yhdeltä. Samalla alkoivat synnytystä edeltävät oireet, läähättely, petaus, tärinä ja levottomuus. Maanantaina iltapäivällä olikin sitten täysi rähinä päällä avautumisvaiheessa ja kaikki synnytystä edeltävät oireet olivat hyvin voimakkaita. Tätä kesti seuraavaan iltaan, jolloin sitten ilta seitsemän ja kahdeksan välissä kaikki oireet loppuivat kuin seinään. Koira oli täysin rauhallinen, silmät levolliset ja se kävin nukkumaan. Siis what! Yleensä tässä vaiheessa alkaa poltot ja ponnistusvaihe! No eipä alkanut... Odottavan aika on pitkä, sai tässä tilanteessa aivan uuden merkityksen... ti-ke välinen yö oli helvetillisen pitkä. Aivan kun synnytys olisi loppunut, ilman että niitä pentuja kuitenkaan syntyy. Pari kertaa piti oman mielenrauhan säilyttämiseksi soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja kuulla jälleen kerran jo tiedossa olevat faktat mm. miten se vaaratilanteesta kertova vihreä lima on oikeasti kirkkaan vihreää ja kuinka pennuilla ei pitäisi olla mitään hätää, kun kerran ainuttakaan polttoa/työntöä ei ole vielä ollut.
Olimme kuitenkin sopineet seuraavalle päivälle melkoiset erityisjärjestelyt pakollisten töitteni takia. Viivin kasvattaja oli luojan kiitos kotiseudullaan Keski-Suomessa käymässä ja olimme sopineet eläinklinikan kanssa Viivin keisarileikkauksesta keskiviikkoaamulle jos pentuja ei siihen mennessä synny. Olimme siis sopineet sekä Viivin kasvattajan, että eläinklinikan kanssa, että matkalla töihin ke aamuna otan Viivin mukaan ja vien sen kasvattajalleen, joka vie sen klinikalle leikkaukseen kun klinikka aamulla aukeaa. Sieltä sitten menevät Viivin ja pentujen kanssa meille odottamaan että pääsen töistä.
Aamu ja töihinlähtö koitti, eikä pennuista kuulunut mitään, leikkaukseen siis... Koira autoon ja tienpäälle. Soiteltiin Viivin kasvattajan kanssa aamun aikatauluista, kunnes jouduin äkkiä lopettamaan puhelun. Ensimmäinen poltto ja ponnistus! Voi paska! Autossa! Et koira oo tosissasi!! Äkkiä uusi puhelu Viivin kasvattajalle, tilanteen päivitys, ei enää klinikalle lähdön valmistelua, vaan mahdollisesti tien päällä tapahtuvaan synnytykseen avuksi tai jos ehdimme perille asti, niin synnytyspaikan valmistelu talossa.
Kaahaan keskiviikkoaamuna nelostietä pitkin kuin mielipuoli, koko ajan koiraa auton takaosaan kytäten. Olin jo päättänyt, että jos saan poliisit perääni, niin soitan häkeen ja kerron että en aio pysähtyä, älkää levittäkö piikkimattoa eteen, meillä on synnytys menossa, pysähdyn perillä ja otan vastaan mitä tulee... Onneksi sinivuokkoja ei ollut liikkeellä. Ponnistukset tihentyivät ja voimistuivat. Voi paska! Tätä hetkeä oli odotettu jo monta vuorokautta, mutta että nyt, kun ollaan autossa ja keisarileikkaukseen menossa... No parempi silti näin.
Noin kilometriä ennen määränpäätä kuului kunnon ähkäisy ja heti perään kimakka rääkäisy, pennun rääkäisy! Automaattivaihteisto P-asentoon ja olin takuulla autosta ulkona ennen kuin auto oli kokonaan edes pysähtynyt. Juoksen auton taakse ja tempaisen pakun takaovet auki ja koiran häkin auki. Totean että terve narttupentu, emä suhtautuu lempeästi nuollen. Takaisin ratin taakse, soitto Viivin kasvattajalle, että pikapikaa ulos lämpimien pyyhkeiden kanssa, täältä tulee emä ja PENTU. Viimeinen kilometri taittui nopeasti ja pääsimme määränpäähän. Pentu nopeasti lämpimien pyyhkeiden keskelle ja sisälle lämpimään samalla kun jään itse ottamaan autohäkistä ulos hieman hämmästynyttä narttua. Ei kun kiireellä pennun perässä sisälle samalla kun jälkeiset leviää pitkin pihaa valkoiselle lumelle. Näkymä takanamme kulkemamme reitin varrella autosta sisälle ja sisällä lattialämmitteiseen kylppäriin on kuin teurastuksen jäljiltä.
Onneksi Viivi on hyvähermoinen narttu ja se ei tästä hässäkästä ole millänsäkään. Se pistää kylppärin lattialle peittojen päälle pötkölleen pentunsa viereen, alkaa hoitaa sitä ja valmistautuu työntämään seuraavaa pentua. Minä joudun valitettavasti jättämään tämän jännitysnäytelmän ja lähtemään töihin. Onneksi koira on osaavissa ja luotettavissa käsissä!
Jatkuu...

Inhimillistetään oikein urakalla!

Maalaisjärki koiran pidossa – katoava luonnonvara…

Koirasi puree kun se ei tykkää/sitä jännittää kynsienleikkuu. = Naapuria on lupa käydä vetämässä turpaan kun ottaa viinaa. EI TEKOSYITÄ

Koirasi murisee sohvalta sinulle kun yrität mennä sinne, se varmaan pelkää… = Maahanmuuttaja uhkailee mummoa puukolla, se varmaan pelkää… HUONO KÄYTÖS EI JOHDU PELOSTA(näitäkin tilanteita joskus on)

Koirasi läpsii sinua tassullaan, eikä lopeta ennen kun alat rapsuttamaan sitä. = Annat lapsesi läpsiä sinua hiekkalapiolla kunnes lähdet leikkimään. OMISTAJA PÄÄTTÄÄ ASIOIDEN KULUN

Annat koirasi vinkua ja ulvoa ruokapöydän ääressä, kunnes jaat ruokasi sen kanssa. = Ostat lapsellesi kaiken mitä se kaupasta haluaa. RAJOJEN ASETTAMISTA

Koirasi rähjää hihnassa kaikille vastaantulijoille. = Annat äitisi edelleen päättää millaisia vaatteita ostat, mitä ruokaa syöt ja kenen kanssa vietät aikaasi. LUOTTAMUS KUNTOON

Koirasi räksyttää taukoamatta kun yrität puhua puhelimessa. = Päällesi puhutaan taukoamatta palaverissa. KESKINÄINEN KUNNIOITUS KUNTOON

Copyright Hanna Heinonen

p.s. Kärjistetysti pilke silmäkulmassa

Tammikuu

Hahaa, seuraava päivitys vähän nopeammin kuin edellisellä kerralla :D

Amalian pennut ovat jo seitsemän viikkoisia. Osa on nyt lähtenyt uusiin koteihinsa ja osa lähtee lähiviikkojen aikana. Yksi pennuista jää kotiin kasvamaan, innolla odotan mitä Niitti-neidistä kehittyy.

Hotchpotch Shandy on astutettu kaksi viikkoa sitten Meynell-Sundance Spockilla. Vielä pari viikkoa pitää malttaa odotella ennen kun näemme onko pentuja tuloillaan. Kovin innolla odotan tämänkin yhdistelmän toteutumista!

Turun kv näyttelyssä 23.1.2011 Viivi eli Applepie's Sugar N'Spicy EH

Päivityksiä

Pamelalle tehtiin syksyn aikana terveystarkastukset hyvin tuloksin:

Lonkat A/A

Kyynärät 0/0

Polvet 0/0

Sydän sekä kuuntelussa että ultrassa normaali

Munuaiset ultrassa normaalit

UPC 0,13

BAER +/+

Näillä tuloksilla jäämme odottamaan seuraavan kiiman alkamista (helmi-huhti), johon astutus sitten on suunnitteilla. Pamela on tarkoitus astuttaa Potsu De Notsu Big Ben eli Maxilla

Amalia synnytti russellipentueen 10.12.2010. Pentueessa on kolme urosta ja kolme narttua. Kaikki pennut ovat tricoloreita, karvanlaaduista ei uskalla tässä vaiheessa veikata vielä mitään. Pentueeseen syntyi seitsemäskin pentu, mutta tämä poika oli valitettavasti enkelikuorolainen jo maailmaan tullessaan.

Kuusi pentua ja emä voivat oikein hyvin. Kaikilla pennuilla on sekä silmät, että korvat auenneet. Ne ottavat jo ensimmäisiä haparoivia juoksuaskeleita, harjoittelevat sisaruspainin ja haukkumisen alkeita ja asioivat maitobaarilla ahnaasti.

Piakkoin pennut pääsevät tutustumaan matolääkkeeseen, kiinteään ruokaan ja autoiluun, sillä lähdemme uudeksi vuodeksi mökille. Siellä onkin sitten koiravilinää, sillä mukaan lähtevät kaikki Milo, Nasta, Sam, Pamela sekä Amalia ja sen kuusi pentua Fix, Finte, Fein, Fest, Falle ja Fuchs.

Tilannekatsausta

Nastan kanssa käytiin pitkästä aikaa agiliitämässä Mikkelin kisoissa 24. ja 25.7. Tässä videoita kisoista. Kaikissa suorituksissa pieniä virheitä, mutta hauskaa oli :D

28.7.-2.8. Vietin taas Englannissa Natalien ja Nickin luona. Voi miten haluankaan muuttaa sinne maahan! Kävimme mm. kanijahdissa ja JRTCGB National Showssa (mikä on jo vuosia ollut haaveenani)

Koirien matkustusta englantilaisittain

Kanijahdin tulos

Benick Polar

Näyttelyn voittaja ja varavoittaja

Russelli odottamassa viehejuoksuun pääsyä

15.8. Calvin Pajar eli Remu kävi ekassa näyttelyssään ja oli hienosti Rop pentu sekä Ryp2 pentu! Hyvä Remu ja Pia. Tässä muutama Jaana Lönnbergin ottama kuva näyttelystä.

17.8. Pamela aloitti juoksut

18.8. Milo kävi eläinlääkärissä tarkistuttamassa veriarvot, koska lomani aikana vanhempieni luona hoidossa ollessaan herra Houdin oli taas osoittanut kykynsä... Milo oli onnistunut avaamaan komeron, ottanut hyllyltä purkillisen D-vitamiineja, repäissyt sinettimuovirenkulan irti, avannut purkin ja syönyt kaikki 100 tbl D-vitamiineja. Onneksi veriarvot olivat kaikki kohdallaan ja mitään vahinkoa tuosta yliannoksesta ei tunnu olleen.

Pieni vanhuuden kremppa Milolta kuitenkin löytyi. Pienen pieni sivuääni sydämen vasemmalla puolella :/ Sivuääni on kuitenkin niin pieni, että se ei aiheuta mitään toimenpiteitä ja elämä jatkuu täysin normaalisti.

Puolen vuoden päivitykset

Talvi oli ja meni. Paljon oli lunta ja kylmyyttä. Koirat nauttivat talvella valtavan määrän C-vitamiinia jäätyneiden ruusunmarjojen muodossa. Ne tuntuivat olevan kaikkien herkkua ja marja-apajille pääsy oli aina yksi ulkoilun kohokohdista.
Aurinkoisina päivinä lenkkeily oli mukavaa, mutta kaikkein hyisimpinä päivinä koirat tyytyivät lyhyisiin pissalenkkeihin takkeihin ja haalareihin varustautuneena.
Hangen alta hiirien kuuntelu ja muiden asioiden tonkiminen penkoista kuului myös talven hupeihin.
Luonnollisesti myös posekuvia tuli otettua. Pamela maaliskuussa 2010.
Russellit tietenkin myös menossa mukana. Nasta maaliskuussa 2010.
Milo ja Nasta seniorit kirmailevat kevättalven aurinkoisena päivänä.
Sam tapansa mukaan tarkkaavaisena ympäristöään tarkkailemassa penkan päällä.
Lumisen talven etuihin kuului tietenkin valjakkotreenit Sainen siperianhuskyjen kanssa. Ihanat talviset maisemat suolla, hiekkateillä jne. Ehkäpä yksi talven hienoimmista asioista!
Pääsiäistä vietettiin kavereiden ja koirien kanssa Pyhällä. Syöden, juoden ja lasketellen. Koiratkin pääsivät välillä retkeilemään mukaan ja pitivät taatusti huolen eväistä sekä siitä että pääsivät niistä ansaituille osingoille :) Makkaravahdit Pamela ja Milo työssään.

Huhtikuussa Luru-vanhus sai vähän kevyemmän lookin kun pitkä ja paksu talvikarva trimmattiin pois. Nyt Luru ajeltiin nyppimisen sijasta ensi kertaa. Ei tarvi vanhan koiran enää pitkää aikaa kököttää trimmattavana, vaan lyhyt tovi ja koneella on hurautettu karvat pois. Luru köllöttelee tuvan lattialla tyytyväisenä auringonsäteessä trimmauksen jälkeen.
Huhtikuun 9.-12. välisen ajan vietin keväisessä Englannissa kavereideni Natalie ja Nick Hazeltinen luona. Viikonlopun aikana syötiin hyvin ja vaihdettiin kuulumisia, käytiin metsästämässä, trimmailtiin koiria ja viikonlopun päätteeksi käytiin JRTCGB Southern regionin näyttelyssä. Natalie toimi näyttelytoimikunnan puuhanaisena. Sain olla koko päivän mukana näyttelyssä ihailemassa hienoja koiria, handlaamassa muutamaa koiraa sekä rupatella mukavien brittien kanssa. Tuonne maahan mä vielä jonain päivänä muutan!

Huhtikuussa kävin myös Tsekeissä Jaroslav Pavelin Pajar kennelissä ja toin tullessani ihanan bullipojan Calvin Pajarin. Nykyään Calvin on kutsumanimeltään Remu. Remu asuu Pythäällä ja sen omistajia ovat Pia Petman (Kennel Applepie's), Jaana Lönnberg sekä minä. Alla muutamia kuvia Remustamme :D

Huhtikuussa Sam säikäytti sairastelemalla. Herra alkoi olla vähän normaalia vaisumpi, muita oireita ei ollut. Kävimme eläinlääkärillä pariin otteeseen ennen kuin syy selvesi. Samilla oli todella paha nielutulehdus jossa osa nielusta oli jo nekrotisoitunut eli joutunut kuolioon. Tällä suulla poika vielä veteli muonansa ilolla, vaikka muuten sitten vähän vaisu olikin...
Samin nielu kuolioituneiden osien poiston jälkeen. Isot kraaterit muistona ja vahvat kipulääkkeet sekä antibiootit kotiin viemisinä.
Kontrollikuva tasan kaksi viikkoa operaatiosta. Uskomatonta miten koira voi parantua näin nopeasti ja täydellisesti. Ei tietoakaan kraatereista saati tulehduksesta!
Toukokuussa aloitettiin agility taas pitkän tauon jälkeen. Nasta loukkaantui pääsiäisenä koirien välisessä tappelussa ja oli siitä lähtien treenitauolla, jotta sai parantua rauhassa. Nyt vanha rouva liitää taas vanhaan tapaan. Myös Pamela on kokeillut muutamaa estettä huvin vuoksi.

Nastan ja Milon kevätposetukset Killeriltä.
Pamela city dog Jyväsjärven rannalla jäätelön syönnin jälkeen. Ihasteltiin veneitä, sorsia ja ylipäätään sairaan kaunista ja lämmintä toukokuista päivää.
Tämä suloinen nuori neiti Applepie's Sugar N'Spicy eli Viivi muuttaa Saarijärvelle huomenna 30.5. Viivi muuttaa Kuisman perheeseen ja on yhteisomistuksessa minulla ja Jennillä. Tulevaisuuden toivo siis :D
Viivi ja siskonsa Tytti kuuden viikon iässä ja viiden kilon painoisina.

Joulua odotellessa

Joululomani alettua, suuntasin koirien kera Etelä-Pohjanmaalle vanhempieni luokse joulun viettoon. Kuin tilauksesta Pamela tietenkin aloitti juoksut 21.12. joulu kuuden koiran kanssa, joista yksi valuu kuin niagara ja uroksia pitää eristää. No käyhän se näinkin...

Juoksut eivät kuitenkaan tunnu neidin menoa erityisemmin haittaavan, kuten ei ekallakaan kerralla keväällä. Pamelasta kehkeytyi tänään suuri myyränsurma, kun tänään iltalenkillä ollessamme, myyrä pinkoi tietä pitkin lumisateen keskellä. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun Pamela pyydysti pienen jyrsijän ja jyrskäisi sen päiviltä. Lenkkiseurana ollut Sam totesi myyrän kuolleeksi ja tyytyi nipistämään sitä kertaalleen hampaidensa välissä.

Samin osallistuminen jahtiin tietenkin aiheutti Pamelassa hienoista ahneutta resursseista ja neito päätti pistää myyrän parempaan talteen ja rouskutteli menemmän. Välipalatarjoilu kesken lenkin oli ilmeisen mieluinen, sillä loppumatka kului kaiken tumman ja kaiken liikkuvan kyttäämiseen vasta sataneen lumen pinnalta. Valitettavasti muut myyrät olivat lajitoveriaan viisaampia, eivätkä olleet pistäneet nokkaansa pyryssä ulos kolostaan.

Joulua odotellessa siis...