Kuulumisia

Jepjep ja taas on aikaa kulunut sitten viime päivitysten. No oltiin pitkänäperjantaina koirien kanssa metsästämässä ja pitkästä aikaa päädyimme valitettavasti lääkäriin. Koirilla silmät täynnä haavoja hiekasta sekä naamat ruvella painimatseista supien kanssa. Muuten reissu oli kiva, vaikka saalista ei saatukaan. Koirat antoivat meille metsästäjille monta hyvää tilaisuutta karkottamalla ja vetämällä elukoita luolasta. Me metsästäjät ilmeisesti lähinnä keskityimme ihanan kevätsään ihailuun, kun supitkin kerkesivät sitä useaan otteeseen ihailemaan ilman lyijymyrkytystä. No näin tällä kerralla. Koirat nyt silmätippa, antibiootti ja kipulääkekuureilla. Kyllä se tästä taas...

Sitten käsitöitä: Harjoittelin ensimmäisen kerran neulahuovutusta ja vitsi niin on addiktoivaa touhua. Tässä ihkaensimmäinen huovutustyöni "huopamilo"

Metsästysviikonloppu

Olimme viikonlopun koirien kanssa metsästämässä Punkalaitumella, missä oli yhdistyksemme hallituksen sekä yhdeksän englantilaisen vieraan yhteinen metsästysvkl. Reissu oli sanoinkuvaamattoman onnistunut ja kaikilla tuntui olevan samanlainen mieliala. Saalista tuli ja koirat toimivat. Lisäksi sai taas luotua uusia suhteita Englannin suuntaan rodun parissa toimiviin ihmisiin.

Samin saalis

Nastan saalis

Ryhmäkuva

Viikonlopun kokonaissaldo oli 20 supikoiraa ja kolme mäyrää. Supeista yhdellä oli kapi ja todennäköisesti kohta olisi ollut sen kaverillakin, samassa luolassa kun asuivat. Hyvää riistanhoitoa siis.

Nastan villaslipoveri

Nasta sai vihdoin omansa!

Työn tekemisessä ei mennyt kuin yksi päivä, mutta joulun jälkeen sitä päivää sai nyt sitten tähän asti odottaa, ennen kuin sain aikaiseksi neuloa Nastan paidan. Neiti ei juurikaan ollut ihastunut tähän luomukseen, kuten ei mihinkään muihinkaan vaatekappaleisiin. Oikeaa talvea kuitenkin odotellessa toivon että villiksestä olisi tälle vuotta vielä konkreettistakin hyötyä. Kyllä se nimittäin lyhytkarvaista kaveria kiitettävästi lämmittää kylmällä kelillä ja ulkoilut pitenevät kylmilläkin säillä kun koira ei palellu pystyyn.

Sam jäi tällä viikolla Jyväskylään Vilzun kanssa ja sille tulee Fani-morsian kylään. Toivottavasti astutus onnistuisi!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Niinpä todellakin! Meillä on palauduttu poikieen eristämiseen toisistaan, kiitos erään ei-niin-fiksun koiranulkoiluttajan. Olimme koko katraan kanssa maanantaina aamupäivällä oikein mukavassa talvikelissä pikkupakkasella, mukavassa lumisateessa rauhallisella lenkillä, kunnes... Kohtasimme lenkillämme toisen koiranulkoiluttajan jolla oli sakupentu sekä sekarotuinen iso uroskoira. No pentu oli kiinni ja tämä aikuinen irti. Tämä vapaana ollut aikuinen kiinnitti heti huomion meihin ja alkoi kulkea meitä kohti. Pyysin omistajaa olemaan päästämättä koiraansa koirieni luokse ja mitä saan vastaukseksi. "Kannattais varmaan kouluttaa koiransa, niin kun mun koirat on koulutettu." Voihan vitura sentään, ei ole a) asiallista pitää koiraa taajamassa irti b) mua ei haittaa koiran irtiolo jos se on hallinnassa, mutta koira ei mun mielestä ole hallinnassa silloin jos se tulee tien yli meidän eteemme noin metrin päähän koiristani pullistelemaan.
Omat koirani eivät mitenkään erityisesti reagoineet vastaantuleviin koiriin, ennen kuin tämä kyseinen uros tuli niiden eteen machoilemaan (omistaja tuskin edes tajusi koransa eleitä koiriani kohtaan). No senhän nyt tietää millaiset siepit kolmen terrierin lauma ottaa vieraasta aikuisesta uroksesta joka tulee nenän eteen. Ja koska koirani olivat kiinni ja ne eivät päässeet tähän vieraaseen koiraan kiini, rupesivat ne tappelemaan keskenään. Tämä on valitettavan yleistä uudelleen kohdistettua aggressioita mitä esiintyy paljon terrieriellä.
Siinä sitten olinkin siinä tilanteessa, että tappelevat koirat piti saada toisistaan irti. Tämä toinen koiranulkoiluttaja liukeni nopeasti paikalta eikä paljon jäänyt katsomaan mitä tapahtuu. Sain koirat onneksi nopeasti toisistaan irti hapettamalla ja irti-käskyä karjumalla. Olisivat kyllä mielellään vielä jatkaneet tappelemista, mutta ei muuta kun toinen koira kantoon kainaloon ja toinen tiukkaan hihnaan toiselle puolelle ja kotia kohti.
Vein koirat nopeasti kotiin ja toteisin että niillä ei ole hengenhätää ja laitoin ne häkkeihin ja lähdin etsimään tätä "mukavaa ulkoiluttajaa". Hän löytyikin koirineen aika läheltä ja huikkasin hänelle että odottaisi kun minulla on asiaa. Yritti ilmeisesti livistää paikalta kun lähti kiihdyttämään vauhtiaan, mutta minä juoksaisin hänet kiinni ja kerroin ettei hänen käytöksestä ollut kauhean asiallista. Sanoin ettei periaatteessa ole hänen vikansa että minun koirat tappelevat, mutta käytännössä hänen koiransa irtiolo ja provosointi aiheutti sen. Hän oli edelleen vakaasti sitä mieltä että hänen koiransa saa olla irti, koska se on jo viisi vuotta ollut irti, ajatelkaas! On meitä moneen junaan. Ihme kyllä säilytin pinnani vaikka vastapuoli oli äärettömän ärsyttävä ja omahyväinen. Toivottavasti edes jotain meni perille. Kaikkein eniten taitaa ärsyttää se, että kahden vuoden työ urosten toisiinsa siedättämisessä vesittyi ainakin osittain ja toinen osapuoli ei kertakaikkiaan tuntunut tajuavan millaisen vaaratilanteen käytöksellään aiheutti. Terrierillä kun nämä tappelut ovat yleensä elämän ja kuoleman asia. Onneksi ei käynyt pahemmin ja vammat jäivät vähäisiksi. Milolla oli tosi paksu panta ja Sam sai purtua vain siihen, Milo taas sai Samia pureskeltua ympäri päätä, mutta koska sen hampaat on järjestelmällisesti poikki, ei Sam onneksi saanut haavoja, kaksi pientä naarmua ja mustelmia/ruhjeita.
Nyt nähtäväksi jää että tottuvatko pojat enää toisiinsa. Toistaiseksi huonetta rajaavan verkon läpi katsellaan toisiaan välillä epäluuloisesti, mutta suurimman osan ajasta käyttäytyvät normaalisti. Nyt pitää taas aloittaa kuonokoppien kanssa lenkkeily ja sitten kun ovat taas rennosti toistensa seurassa voidaan kokeilla ilman kuonokoppia ja sitten ehkä sisällä. Minun pitää olla varma siitä mitä niiden päässä liikkuu, ennen kuin niitä voi päästää samaan tilaan vapaana. Sen kyllä näkee ja vaistoaa jos skismaa on ilmassa. Näiden kanssa kun ei vaan voi kokeilla josko tulevat toimeen, sillä se on aina riski hengenvaaralliselle yhteenotolle. Pitää olla 99% varma että ovat rentoja toistensa seurassa. Katsotaan miten homma etenee.

Sitten Milon tottiksista vähän. Seuraaminen on parantunut huomattavasti, paikka alkaa olla hyvä ja tiivis sekä kontakti alkaa nyt olla kohdillaan. Paikallaan käännökset ja yhden askeleen etenemiset ovat siis tehneet tehtävänsä, Jee! Luoksetulo on kisavalmis, innokas ja nätti. Kaukoja ollaan treenattu nyt taas pitkästä aikaa, ja perus istu-maahan-istu-maahan onnistuu hyvin. Samoin alokkaan hyppy alkaa olla kunnossa, vielä vähän pitää kasvattaa etäisyyttä, mistä lähetän koiran hypylle. Ehkä sitä vielä kesällä mennään tokokisoihin :) Rockyn koulutus kun teki pienoisen tauon Milon ja mun treenaamiseen, mutta voi olla että Milo tällä iällä ehtii vielä tokoilemaankin, se olisi kivaa se!

Samin uusi villaslipoveri

Sam sai luonteeseensa sopivan villapaidan, aidolla Härmäläisellä Jussi-kuviolla. Parin päivän luomistyön aikana Sam ehti jo kyllästyä mallipoikana oloon ja yritti esittää nukkuvaa, kun sitä kutsuili sovittamaan tulevaa paitaansa. Slipoveri oli kuitenkin nopea tehdä, joten sovittelut kestivät vain hetken ja nyt siitä on sitten iloa tulevilla talvikeleillä.
Milo ja Nasta jäävät odottamaan omiaan...

Hyvää joulunaikaa!

Tässä vielä russellinomistajan muistilista:
- Vartioi kinkkua herkeämättä, niin tekevät koirasikin
- Vartioi kuusta koivennostajilta, suuruudenhulluilta keppifaneilta, vauhdikkailta juoksijoilta
- Vartioi kuusen palloja ym. koristeita innokkailta leikkijöiltä
- Vartioi lahjoja, koirasi on utelias
- Vartioi jouluherkkuja ks. kohdasta kinkku
- Vartioi joulukukkiasi, niiden mullat voidaan ruopaista pikavauhdilla joululiinalle

No ei vaan, ei nämä nyt sentään täystuhoja ole, mutta yleinen tarkkaavaisuus on säilytettävä sillä kaikki voi olla vaarassa.

Erityistä varottavaa joulun aikana ihan aikuisten oikeasti ovat varsinkin:
- Suklaa, joka sisältää teobromiinia, joka on koiralle jo pieninä annoksina hengenvaarallista myrkkyä.
- Joulutähdet ovat nakerreltuna koiralle myrkyllisiä.
- Joululahjanarut ym. ovat nieltyinä vaarallisia ja voivat aiheuttaa suolitukoksia.
- Jouluherkkujen syönti ei sovi koirille, sillä niiden ruuansulatus on erilainen kuin meidän ihmisten ja vaarana ripuli, oksentelu ja yleinen paha olo.

Useamman viikon kuulumisia

Kuten aavistelinkin, Nasta aloitti juoksunsa torstaina 22.11. Tästä hyvästä neiti pääsi perjantaina täysihoitoon Ylihärmään vanhempieni luokse Lurun kaveriksi. Kuten odotettavaa, Nasta ei ollut kauhean mielissään kun juoksuhousut kaivettiin kaapista ja iskettiin päälle. Tällä kerralla ei tullut perinteistä tunnin paikallaan jäkitystä ilmeellä "ota ne pois tai tapan" vaan neiti ryhtyi välittömästi toimenpiteisiin housujen irrottamiseksi. Muutaman tunni ajan se yritteliäästi juoksenteli ja ryömi tuolien, sohvien ja sänkyjen alla hangaten selkäänsä (samalla takajaloillaan stepaten) jokapaikkaan, yrityksenään saada housujen selkäpuolella olevat tarrat irtoamaan. Ei mikään tyhmä tyttö, vaan ei tällä kerrallakaan auttanut kuin luovuttaa ja siirtyä vesikupin läheisyyteen rankan urheilun jälkeen.

Nasta ja pöksyt

Nastan urheilusuorituksen jälkeen koirat tietenkin esittelivät pikkuveljelleni temppujaan ja muutenkin olivat varsin toiveikkaassa mielentilassa herkkujen suhteen.

Milo orava-asennossa

Kerjurit työssään

Sittemmin meillä alkoi rauhallinen elämä VAIN kahden koiran kanssa. Uskomaton tunne kun kotona on vain kaksi karvastajaa. Alkusyksystä oli vielä neljä. Selkeä vajaus siis ja ehdottomasti tilaa bullterrierille :)

Jyväskylässä pojilla oli viikonloppuna erittäin hauskaa, koska saivat pitkästä aikaa leikkiä pehmoleluilla. Ne kun eivät ole meillä mitään jokapäiväisiä leluja, vaan lähinnä kertakäyttötavaroita. Seuraavan kuvan uhri oli Biltemasta ostettu kenguru. Sen elinikä oli valitettavan lyhyt; vähän reilu minuutti.

Raato

Poikien viikonloppuun kuului trimmausasiakkaiden sietämistä oman katon alla, herkkujen syömistä, pitkiä metsälenkkejä, leffailtoja sekä Sam joutui myös itse trimmattavaksi. Tässä hieman kuvasatoa:

Sam ja jugurttinautinto

Milo ja jugurttinautinto

Sam trimmattuna

Trimmattu Sam jota ei enää kiinnosta poseerata

Samin ja Villen leffailta

Kerjurit jälleen työssään...

Viikolla 49 Milo veresteli agilitytaitojaan. Kyllä oltiin molemmat niin ruosteessa että. Milolla oli irtoaminen ja vauhti kateissa kun taas itselläni ohjaus oli melko puutteellista. No kyllä siitä vielä noustaan, kunhan nyt aletaan vaan aktiivisesti taas harjoitella. Polvi kestää nyt hyvin, ei mitään tuntemuksia treeneissä eikä niiden jälkeen.

8.-9.12. olin Messarissa. Lauantain vietin ihan vain turistina ihaillen bullterrierietä, sekä katselemassa amstaffeja veljeäni varten. Koirat saivat uuden pedin, heijastinpantoja sekä paaaaljon herkkuja. Sunnuntaina olin esittämässä kaverini saksanpaimenkoiraa ja tietenkin seuraamassa ryp ja bis kehät.

Eilen Kannuksen kämppikseni käyttisbortsupennulle kävi hakutreeneissä ikävä onnettomuus, missä ilmeisesti lasin pala viilsi kinnerjänteen (l. akilesjänteen) kokonaan poikki. Vietimme koko päivän eläinlääkärillä. Loitsu joutuu nyt olemaan kolme viikkoa totaalilevossa jolloin jalkaa ei saa käyttä yhtään sekä väh. 10vk erittäin varovaisella oleilulla, mikä tarkoittaa käytännössä pissatuksia hihnassa. Karmea tilanne superaktiiviselle pennulle, jota on alusta asti rakennettu kisauraa silmällä pitäen. Eli sen lisäksi että kyseessä on aktiivinen rotu, on se pennusta asti oppinut päivittäiseen treenaamiseen. Sen lisäksi että toipilasloma on koiralle henkisesti rankka, on se sitä myös omistajalle, sillä jännevammat ovat aina vakavia ja kisaura voi olla katkolla. Nyt ei voi muuta kun pitää kaikki peukut pystyssä ja toivoa että toipuminen ja kuntoutus menevät hyvin ja koirasta tulee vielä kisakaveri tuleviin koitoksiin.

Tänään treenasimme taas vähän Milon kanssa agilityä pujotteluun menon merkeissä sekä tokon hyppyä. Muu aika menikin toisten kouluttamiseen.

Nyt ehkä yritän taas vähän tiheämpään tahtiin kirjoitella näitä tarinoita, ettei parhaat palat unohdu!