Useamman viikon kuulumisia

Kuten aavistelinkin, Nasta aloitti juoksunsa torstaina 22.11. Tästä hyvästä neiti pääsi perjantaina täysihoitoon Ylihärmään vanhempieni luokse Lurun kaveriksi. Kuten odotettavaa, Nasta ei ollut kauhean mielissään kun juoksuhousut kaivettiin kaapista ja iskettiin päälle. Tällä kerralla ei tullut perinteistä tunnin paikallaan jäkitystä ilmeellä "ota ne pois tai tapan" vaan neiti ryhtyi välittömästi toimenpiteisiin housujen irrottamiseksi. Muutaman tunni ajan se yritteliäästi juoksenteli ja ryömi tuolien, sohvien ja sänkyjen alla hangaten selkäänsä (samalla takajaloillaan stepaten) jokapaikkaan, yrityksenään saada housujen selkäpuolella olevat tarrat irtoamaan. Ei mikään tyhmä tyttö, vaan ei tällä kerrallakaan auttanut kuin luovuttaa ja siirtyä vesikupin läheisyyteen rankan urheilun jälkeen.

Nasta ja pöksyt

Nastan urheilusuorituksen jälkeen koirat tietenkin esittelivät pikkuveljelleni temppujaan ja muutenkin olivat varsin toiveikkaassa mielentilassa herkkujen suhteen.

Milo orava-asennossa

Kerjurit työssään

Sittemmin meillä alkoi rauhallinen elämä VAIN kahden koiran kanssa. Uskomaton tunne kun kotona on vain kaksi karvastajaa. Alkusyksystä oli vielä neljä. Selkeä vajaus siis ja ehdottomasti tilaa bullterrierille :)

Jyväskylässä pojilla oli viikonloppuna erittäin hauskaa, koska saivat pitkästä aikaa leikkiä pehmoleluilla. Ne kun eivät ole meillä mitään jokapäiväisiä leluja, vaan lähinnä kertakäyttötavaroita. Seuraavan kuvan uhri oli Biltemasta ostettu kenguru. Sen elinikä oli valitettavan lyhyt; vähän reilu minuutti.

Raato

Poikien viikonloppuun kuului trimmausasiakkaiden sietämistä oman katon alla, herkkujen syömistä, pitkiä metsälenkkejä, leffailtoja sekä Sam joutui myös itse trimmattavaksi. Tässä hieman kuvasatoa:

Sam ja jugurttinautinto

Milo ja jugurttinautinto

Sam trimmattuna

Trimmattu Sam jota ei enää kiinnosta poseerata

Samin ja Villen leffailta

Kerjurit jälleen työssään...

Viikolla 49 Milo veresteli agilitytaitojaan. Kyllä oltiin molemmat niin ruosteessa että. Milolla oli irtoaminen ja vauhti kateissa kun taas itselläni ohjaus oli melko puutteellista. No kyllä siitä vielä noustaan, kunhan nyt aletaan vaan aktiivisesti taas harjoitella. Polvi kestää nyt hyvin, ei mitään tuntemuksia treeneissä eikä niiden jälkeen.

8.-9.12. olin Messarissa. Lauantain vietin ihan vain turistina ihaillen bullterrierietä, sekä katselemassa amstaffeja veljeäni varten. Koirat saivat uuden pedin, heijastinpantoja sekä paaaaljon herkkuja. Sunnuntaina olin esittämässä kaverini saksanpaimenkoiraa ja tietenkin seuraamassa ryp ja bis kehät.

Eilen Kannuksen kämppikseni käyttisbortsupennulle kävi hakutreeneissä ikävä onnettomuus, missä ilmeisesti lasin pala viilsi kinnerjänteen (l. akilesjänteen) kokonaan poikki. Vietimme koko päivän eläinlääkärillä. Loitsu joutuu nyt olemaan kolme viikkoa totaalilevossa jolloin jalkaa ei saa käyttä yhtään sekä väh. 10vk erittäin varovaisella oleilulla, mikä tarkoittaa käytännössä pissatuksia hihnassa. Karmea tilanne superaktiiviselle pennulle, jota on alusta asti rakennettu kisauraa silmällä pitäen. Eli sen lisäksi että kyseessä on aktiivinen rotu, on se pennusta asti oppinut päivittäiseen treenaamiseen. Sen lisäksi että toipilasloma on koiralle henkisesti rankka, on se sitä myös omistajalle, sillä jännevammat ovat aina vakavia ja kisaura voi olla katkolla. Nyt ei voi muuta kun pitää kaikki peukut pystyssä ja toivoa että toipuminen ja kuntoutus menevät hyvin ja koirasta tulee vielä kisakaveri tuleviin koitoksiin.

Tänään treenasimme taas vähän Milon kanssa agilityä pujotteluun menon merkeissä sekä tokon hyppyä. Muu aika menikin toisten kouluttamiseen.

Nyt ehkä yritän taas vähän tiheämpään tahtiin kirjoitella näitä tarinoita, ettei parhaat palat unohdu!