Niinpä todellakin! Meillä on palauduttu poikieen eristämiseen toisistaan, kiitos erään ei-niin-fiksun koiranulkoiluttajan. Olimme koko katraan kanssa maanantaina aamupäivällä oikein mukavassa talvikelissä pikkupakkasella, mukavassa lumisateessa rauhallisella lenkillä, kunnes... Kohtasimme lenkillämme toisen koiranulkoiluttajan jolla oli sakupentu sekä sekarotuinen iso uroskoira. No pentu oli kiinni ja tämä aikuinen irti. Tämä vapaana ollut aikuinen kiinnitti heti huomion meihin ja alkoi kulkea meitä kohti. Pyysin omistajaa olemaan päästämättä koiraansa koirieni luokse ja mitä saan vastaukseksi. "Kannattais varmaan kouluttaa koiransa, niin kun mun koirat on koulutettu." Voihan vitura sentään, ei ole a) asiallista pitää koiraa taajamassa irti b) mua ei haittaa koiran irtiolo
jos se on hallinnassa, mutta koira ei mun mielestä ole hallinnassa silloin jos se tulee tien yli meidän eteemme noin metrin päähän koiristani pullistelemaan.
Omat koirani eivät mitenkään erityisesti reagoineet vastaantuleviin koiriin, ennen kuin tämä kyseinen uros tuli niiden eteen machoilemaan (omistaja tuskin edes tajusi koransa eleitä koiriani kohtaan). No senhän nyt tietää millaiset siepit kolmen terrierin lauma ottaa vieraasta aikuisesta uroksesta joka tulee nenän eteen. Ja koska koirani olivat kiinni ja ne eivät päässeet tähän vieraaseen koiraan kiini, rupesivat ne tappelemaan keskenään. Tämä on valitettavan yleistä uudelleen kohdistettua aggressioita mitä esiintyy paljon terrieriellä.
Siinä sitten olinkin siinä tilanteessa, että tappelevat koirat piti saada toisistaan irti. Tämä toinen koiranulkoiluttaja liukeni nopeasti paikalta eikä paljon jäänyt katsomaan mitä tapahtuu. Sain koirat onneksi nopeasti toisistaan irti hapettamalla ja irti-käskyä karjumalla. Olisivat kyllä mielellään vielä jatkaneet tappelemista, mutta ei muuta kun toinen koira kantoon kainaloon ja toinen tiukkaan hihnaan toiselle puolelle ja kotia kohti.
Vein koirat nopeasti kotiin ja toteisin että niillä ei ole hengenhätää ja laitoin ne häkkeihin ja lähdin etsimään tätä "mukavaa ulkoiluttajaa". Hän löytyikin koirineen aika läheltä ja huikkasin hänelle että odottaisi kun minulla on asiaa. Yritti ilmeisesti livistää paikalta kun lähti kiihdyttämään vauhtiaan, mutta minä juoksaisin hänet kiinni ja kerroin ettei hänen käytöksestä ollut kauhean asiallista. Sanoin ettei periaatteessa ole hänen vikansa että minun koirat tappelevat, mutta käytännössä hänen koiransa irtiolo ja provosointi aiheutti sen. Hän oli edelleen vakaasti sitä mieltä että hänen koiransa saa olla irti, koska se on jo viisi vuotta ollut irti, ajatelkaas! On meitä moneen junaan. Ihme kyllä säilytin pinnani vaikka vastapuoli oli äärettömän ärsyttävä ja omahyväinen. Toivottavasti edes jotain meni perille. Kaikkein eniten taitaa ärsyttää se, että kahden vuoden työ urosten toisiinsa siedättämisessä vesittyi ainakin osittain ja toinen osapuoli ei kertakaikkiaan tuntunut tajuavan millaisen vaaratilanteen käytöksellään aiheutti. Terrierillä kun nämä tappelut ovat yleensä elämän ja kuoleman asia. Onneksi ei käynyt pahemmin ja vammat jäivät vähäisiksi. Milolla oli tosi paksu panta ja Sam sai purtua vain siihen, Milo taas sai Samia pureskeltua ympäri päätä, mutta koska sen hampaat on järjestelmällisesti poikki, ei Sam onneksi saanut haavoja, kaksi pientä naarmua ja mustelmia/ruhjeita.
Nyt nähtäväksi jää että tottuvatko pojat enää toisiinsa. Toistaiseksi huonetta rajaavan verkon läpi katsellaan toisiaan välillä epäluuloisesti, mutta suurimman osan ajasta käyttäytyvät normaalisti. Nyt pitää taas aloittaa kuonokoppien kanssa lenkkeily ja sitten kun ovat taas rennosti toistensa seurassa voidaan kokeilla ilman kuonokoppia ja sitten ehkä sisällä. Minun pitää olla varma siitä mitä niiden päässä liikkuu, ennen kuin niitä voi päästää samaan tilaan vapaana. Sen kyllä näkee ja vaistoaa jos skismaa on ilmassa. Näiden kanssa kun ei vaan voi kokeilla josko tulevat toimeen, sillä se on aina riski hengenvaaralliselle yhteenotolle. Pitää olla 99% varma että ovat rentoja toistensa seurassa. Katsotaan miten homma etenee.
Sitten Milon tottiksista vähän. Seuraaminen on parantunut huomattavasti, paikka alkaa olla hyvä ja tiivis sekä kontakti alkaa nyt olla kohdillaan. Paikallaan käännökset ja yhden askeleen etenemiset ovat siis tehneet tehtävänsä, Jee! Luoksetulo on kisavalmis, innokas ja nätti. Kaukoja ollaan treenattu nyt taas pitkästä aikaa, ja perus istu-maahan-istu-maahan onnistuu hyvin. Samoin alokkaan hyppy alkaa olla kunnossa, vielä vähän pitää kasvattaa etäisyyttä, mistä lähetän koiran hypylle. Ehkä sitä vielä kesällä mennään tokokisoihin :) Rockyn koulutus kun teki pienoisen tauon Milon ja mun treenaamiseen, mutta voi olla että Milo tällä iällä ehtii vielä tokoilemaankin, se olisi kivaa se!
Rakas Milo täyttää tänään 8 vuotta! Äkkiä on vuodet kuluneet Luru-emän ja pentuesisarusten seurasta tähän päivään. Paljon on mahtunut kommelluksia ja harrastuksia Milon ja mun matkan varrelle. Yksissä möllikisoissa muisteltiin Mimmun kanssa monen vuoden takaista Hailuodon juhannusagilitykisakeikkaa, jossa majoituttiin teltoissa. No eräänä aamuna heräämme Helin kanssa siihen kun Marjo tulee aamulenkiltä koirien kanssa ja raottaa telttaamme ja kysyy, että onko Milo siellä. Unenpöpperössä totean että tietenkin, mutta muutaman sekunnin kuluttua, kun olen oikeasti herännyt tajuan ettei koiraa ole missään. Marjo tuuppaa Milon sisälle telttaan ja totesi löytäneensä sen omatoimiselta aamulenkiltä merenrannan tuntumasta. Milo-poika oli herännyt ennen meitä, avannut hampaillaan teltan vetoketjun, sen jälkeen teltan "eteisessä" se avasi pakasterasiat missä oli Helin koirien aamuruuat, söi ne ja lähti lenkille. Milon elämään mahtuu moisia tarinoita vaikka miten paljon, mutta aina ne saavat hymyilemään, joten toivotaan vielä monia iloisia vuosia lisää :)
Samin saalis
Nastan saalis
Ryhmäkuva