Nastalla juoksut alkamassa ja minä kipeänä

Nasta ja Sam tylsistymässä kotona

Tämän blogin syntymäpäivänä olen itse sairastanut kotona ja koirilla on ollut jumalattoman tylsä päivä. Ei mitään tekemistä, pelkkää makoilua, loikoilua, pötköttämistä ja välillä tarhassa käyntiä. Onneksi sentään on jo lunta, ettei koirien tassuja tarvitse pyyhkiä kun tulevat tarhasta, saattaisin kuumeisena vielä kuupata turvalleni jos alkaisin kumarrella.

Toivottavasti pian flunssa helpottaa ja pääsen taas koirien kanssa treenaamaan ettei päivän ainoaksi aktiviteetiksi jää tarhassa käynnit.

Samin mielestä tarhassa on aika tylsää

No onneksi koirat sentään pitävät huolta sairaan henkisestä hyvinvoinnista ja vahtivat ettei kenelläkään ole mitään asiaa tulla häiriköimään.

Vielä kun oppisivat hakemaan kupin Finrexiä ja kurkkupastillit. Toisaalta älykkäitä kun ovat... hmm :) Kuvaa ottaessa jouduin huomaamaan valitettavan asian, satapäin nenänjälkiä lasiovessa, joten taitavat aika lailla harrastaa tätä ovella vahtimista myös yksinollessaan. Pitänee pyyhkäistä lasi jahka kuntoutuu.

Tässä päivän koiria seuranneena huomasin että Nasta taitaa vihdoin alkaa tehdä juoksuja. Olisi ihan kiva että tekisi ne nyt pois alta ettei jouluaatoksi tärppejä laita. Tuntuu että neidin kiimakierto ei ihan vielä ole normalisoitunut kevättalven onnettomuuden aiheuttamasta split estruksesta. Nasta nimittäin aloitti juoksun maaliskuun alussa, tiputti kaksi päivää, otti ukkometson kanssa matsia ja joutui tikattavaksi ja saikulle. Lopetti juoksut kun seinään ja aloitti kuukauden päästä uudestaan. Nyt juoksut ovat jo vähän myöhässä kun aina ennen väli on ollut hyvin tarkasti sen seitsemän kuukautta. Sam alkaa olla neidistä kiinnostunut ja alkaa olla leikissään turhan röyhkeä, no tätähän Nasta ei tietenkään nuorelta mieheltä suvainnut.

Nasta antaa nuorelle miehelle opetuksen